Suomi verottaa alkoholin anniskelua ankarammin kuin mikään muu EU-maa. Oluen alkoholijuomavero on ylivoimaisesti EU-maiden kirein, viinien ja väkevien verotus toiseksi kireintä. Myös anniskelun arvonlisävero on korkeimpien joukossa. Sitä peritään myös alkoholijuomaveron osuudesta.

Kireä verotus ja alkoholin helppo hankkiminen etenkin Baltian maista on johtanut siihen, että anniskelun osuus on vain noin kymmenen prosenttia kokonaiskulutuksesta Suomessa. Alkoholin kansainvälisen verkkokaupan kasvun myötä anniskelun osuus pienenee edelleen. Anniskelun osuus kokonaiskulutuksesta on vähentynyt yli 20 vuotta. Tämä ei ole järkevää kansantalouden, työllisyyden eikä kansanterveydenkään näkökulmasta.

EU-lainsäädäntö ei salli alkoholijuomaverolle eri verokantoja, mutta sallii anniskelun arvonlisäveron alentamisen samalle tasolle ravintolaruoan kanssa. Arvonlisäveron alentaminen 14 prosenttiin siirtäisi kulutusta ravintoloihin, vahvistaisi työllisyyttä ja turvaisi verotuloja pidemmällä aikavälillä.

Luonnonvarakeskus teki toimeksiannostamme tutkimuksen anniskelun arvonlisäveron alentamisen vaikutuksista vuonna 2017. Anniskelu tuottaisi alennetullakin arvonlisäverokannalla selvästi enemmän verotuloja valtiolle kuin vastaavan alkoholimäärän hankkiminen Alkosta tai päivittäistavarakaupoista. Valtio menettäisi verotuloja vuosittain noin 120 miljoonaa euroa, mutta dynaamisten vaikutusten jälkeen veromenetys olisi noin 70 miljoonaa euroa. Tutkimuksessa ei pystytty ottamaan huomioon sitä, kuinka paljon verotuksen alentaminen siirtäisi kulutusta matkustajatuonnista ja kansainvälisestä verkkokaupasta kotimaan verotuksen piiriin.

Lukuisissa Euroopan maissa alkoholin nauttiminen ravintoloissa on osa ruokakulttuuria. Myös poliittinen päätöksenteko tukee alkoholin nauttimista ravintoloissa. Suomessa tilanne on ollut pitkään päinvastainen. Anniskelua on säädelty tiukasti, valvonta on ollut pikkutarkkaa ja verotus erittäin kireää. Pääministeri Juha Sipilän hallitus uudisti alkoholilain tälle vuosituhannelle. Myös anniskelun valvonta on nykyisin yhteistyöhakuista virheiden etsimisen sijaan. Tulevassa hallitusohjelmassa on syytä korjata myös anniskelun ylikireää verotusta alentamalla arvonlisävero 14 prosenttiin eli samalle tasolle ravintolaruoan kanssa.

Esitykset alv:n korottamisesta perustuvat menneeseen maailmaan

Suomi on ottanut tällä vaalikaudella liikaa velkaa. Hallitus yrittää ylläpitää hyvinvoinnin tasoa, jota yritykset eivät pysty rahoittamaan. Seuraavilla vaalikausilla menot on sopeutettava tuloihin. Oikea ratkaisu on vähentää julkisia menoja kiristämättä verotusta, koska Suomen kokonaisveroaste on jo nyt kansainvälisesti erittäin korkea. Verojen korottaminen vähentää investointeja ja työllisyyttä sekä siirtää kansalaisten ostovoimaa yksityiseltä sektorilta ylisuuren julkisen talouden ylläpitämiseen.

Valtiovarainministeriö esitti virkamiespuheenvuorossaan alennettujen arvonlisäverokantojen korottamista. Myös monet julkisen vallan palveluksessa olevat ekonomistit ovat esittäneet sitä. Jotkut ovat esittäneet jopa alennettujen arvonlisäverokantojen poistamista kokonaan.

VM tarkastelee arvonlisäveroja puheenvuorossaan vain kansalaisten tulonjaon näkökulmasta. Ministeriö ei pidä arvonlisäveroja hyvänä tapana hoitaa tulonjakoa. On erikoista, että VM ei käsittele lainkaan arvonlisäverojen tason vaikutusta palvelujen kysyntään, sen myötä työllisyyteen ja matkailualan kansainväliseen kilpailukykyyn.

Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska VM pitää perinteisesti kaikkia arvonlisäverotuksen piiriin kuuluvia palveluja paikallisesti kulutettavina palveluina. VM:n näkemyksen mukaan kuluttajat joutuvat joka tapauksessa ostamaan näitä palveluja, eikä verojen nostamisesta aiheutuva palvelujen hintojen nousu siten vähennä kulutusta.

VM ei ota huomioon sitä, että globalisaatio ja matkailupalvelujen ja muiden tuotteiden verkkokauppa on muuttanut tilannetta olennaisesti. Suomalaiset arvonlisäverotuksen piirissä olevat yritykset ovat tiukassa kansainvälisessä kilpailussa kuten teollisuuskin. Kuluttaja voi helposti vertailla esimerkiksi matkojen hintoja verkossa ja ostaa halvemman ulkomaanmatkan kotimaanmatkan sijaan.

VM ei ota huomioon myöskään sitä, että työvoimavaltaisilla palvelualoilla arvonlisävero kohdistuu työhön ja verojen korottaminen kiristää työn verotusta.

VM:n virkamiehet ja monet valtioekonomistit pitävät arvonlisäverotusta rahasampona. He näkevät runsaasti uusia mahdollisuuksia verottaa kireämmin kulutusta. Näkemys perustuu menneeseen maailmaan, jossa arvonlisäverotuksen piirissä olevat yritykset eivät olleet ankarassa kansainvälisessä kilpailussa.

MaRan hallitusohjelmatavoite 1: Työvoiman määrää on lisättävä

MaRan hallitusohjelmatavoite 2: Arvonlisäveroilla on suuri merkitys kansainväliselle kilpailukyvylle

MaRan hallitusohjelmatavoite 3: Harmaan talouden torjuntaa on vahvistettava