Maa- ja metsätalousministeriö perustelee asetusmuutosta kuluttajan tarpeella saada elintarvikkeista samat tiedot riippumatta siitä, myydäänkö ne pakattuina vai pakkaamattomina. Taustalla on huoli ylipainon yleistymisestä. Asetusmuistion mukaan ruoka on suurin käyttäytymiseen liittyvä riskitekijä Suomessa, sillä 18 prosenttia kuolemista johtuu ruoan riskeistä, kuten epäterveellisistä elintarvikevalinnoista.

Tiedot olisi ilmoitettava kirjallisesti. Samalla myös ruoan allergeeneista tiedottaminen, joka tähän mennessä on ollut mahdollista järjestää suullisesti, muuttuisi kokonaan kirjalliseksi. Ministeriö perustelee vaatimusta kirjallisesta ilmoittamisesta toteamalla, että kuluttajan tiedon saanti ei saa olla kiinni siitä, uskaltaako hän kysyä tietoa.

Kustannuksia ja hallinnollista taakkaa

Vuoden 2023 hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on liian sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. EU-lainsäädännön toimeenpanon yhteydessä hallitus haluaa välttää kansallista lisäsääntelyä. MaRan näkemyksen mukaan ehdotettu uudistus on näiden tavoitteiden vastainen.

MaRa on lausunnoissaan vedonnut siihen, että energiasisällön laskeminen ja kirjallinen tiedottaminen olisi ravintoloille erittäin vaikeaa suhteutettuna hyötyyn, joka kansanterveydelle mahdollisesti koituisi. Kuluttajien tiedon tarve voi olla sama, mutta tiedon tuottaminen aiheuttaisi käsityövaltaisella ravintola-alalla huomattavasti suuremmat kustannukset kuin elintarviketeollisuudessa.

Tietojen laskenta ja ylläpito jouduttaisiin useimmissa ravintoloissa tekemään manuaalisesti. Tämä olisi vaikeaa kaikille ja käytännössä mahdotonta niille yrityksille, joiden valikoima ja käytössä olevien raaka-aineiden määrä ovat suuret suhteutettuna myytyyn annosmäärään.

Energiasisältölaskelmien tekeminen vaatii osaamista, ja ravintolatyön ohessa se olisi äärimmäisen haastavaa. Tämä pakottaisi oikomiseen myös niissä yrityksissä, jotka huolehtivat velvoitteistaan, joten kuluttajan saama tieto ei olisi kovin luotettavaa. Henkilöstökulut lisääntyisivät. Tämä olisi kohtuutonta toimialalle, joka on edelleen velkaantunut koronarajoitusten seurauksena ja jonka kulut ovat viime vuosina kasvaneet jyrkästi muun muassa hintojen nousun vuoksi.

Epäselvyyksiä määritelmissä

Asetusehdotukseen sisältyy runsaasti käsitteitä, joiden tarkka sisältö jää auki. Annoksella tarkoitetaan asetusmuistion mukaan "yhdellä kerralla nautittavaksi tarkoitettua annosta, jonka koko on määritelty". Annokseksi katsottaisiin kahvilassa jopa pelkkä kahvi tai erikoiskahvi, mutta toisaalta pikaruokaravintolassa annos voisi olla hampurilainen, ranskalaiset ja juoma.

Asetusehdotuksen ensimmäisessä versiossa vaatimus olisi koskenut vähintään sata annosta vuorokaudessa tarjoilevia yrityksiä, joten MaRan kannanotoilla on ollut vaikutusta asiaan. Kahdensadan annoksen raja on kuitenkin edelleen varsin alhainen varsinkin, jos kahvikupillisetkin lasketaan mukaan.

On epäselvää, miten vuorokausikohtainen annosmäärä lasketaan: tarkoitetaanko tarjoiltujen annosten määrän keskiarvoa esimerkiksi kuukaudessa tai vuodessa? Määrittelemättä jää myös, mitä säännöllisyydellä tarkoitetaan. Esimerkiksi kampanjatuotteet voivat olla valikoimissa eri pituisia aikoja, ja vakiotuotteitakin muokataan eri syistä.

Ehdotuksen mukaan energiasisältö ilmoitetaan aterian komponenttien osalta sataa grammaa tai sataa millilitraa kohti, jos kuluttajalla on mahdollisuus itse koostaa annos. Tuotteiden painojen ja tilavuuksien arviointi on kuitenkin kuluttajalle vaikeaa samoin kuin kalorimäärien ynnääminen annosta lautaselle poimittaessa. Kuluttajalle koituva hyöty on siis teoreettinen. Tavoiteltu vaikutus väes­tön ravitsemukseen voi kääntyä päinvastaiseksi, jos ravintolat luopuvat lounaiden salaattibuffeteista.

Asetusta sovelletaan myös yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin juomiin, ellei niistä annettavista tiedoista muualla säädetä toisin. Alkoholijuomien pakkauksissa ei toistaiseksi tarvitse ilmoittaa energiasisältöä lukuunottamatta 8.12. 2023 lähtien tuotettuja viinejä.

MaRa: vaikutukset arvioitava

MaRa painottaa, että esitettyjen muutosten merkitystä sekä väestön ravitsemukselle ja terveydelle että yrityksille tulisi selvittää tarkemmin, koska on kyse toimijoiden kannalta raskaasta velvoitteesta.

Varsinkin opiskelija- ja henkilöstöravintolat sekä pikaruokaketjut ovat jo vuosia tarjonneet vapaaehtoisesti laajoja tietoja ravintosisällöstä. Tämän tiedottamisen vaikutusta ei ole selvitetty. Myöskään kansainvälisiin selvityksiin ei viitata asetuksen perusteluissa. 

Komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2022 julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa verrataan aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Sen mukaan ruokalistamerkintöjen vaikutus kuluttajien käyttäytymiseen vaihteli: osassa tutkimusartikkeleista ei raportoitu merkittäviä vaikutuksia, osan mukaan merkinnät vaikuttivat ruokatilauksen energiamäärään jonkin verran. Erään tutkimuksen mukaan jopa kalorimerkinnän paikka ruokalistalla vaikutti.

MaRan näkemyksen mukaan on vaarana, että vaikutukset kohdistuisivat ensisijaisesti niihin, joille niitä ei ole suunnattu, lisäten esimerkiksi nuorten syömishäiriöitä.

Kuluttajien etuun tähtäävä asetusmuutos toisi todennäköisesti muitakin ei-toivottuja vaikutuksia. Ravintolat pyrkisivät rajaamaan valikoimaansa, joten kuluttajan valinnanmahdollisuus heikkenisi. Henkilökuntaa tarvittaisiin lisää laskelmien laatimiseen. Ravintoloiden olisi kuitenkin vaikea siirtää kustannuksia hintoihin, mikä pidemmällä aikavälillä lisäisi irtisanomisia ja konkursseja. Ravintolaruokailu työllistää enemmän kuin muut elintarvikealat, joten ravintossa syömisen korvautuminen valmisruoan nauttimisella alentaisi työllisyyttä ja vähentäisi verotuloja.

Elintarvikevalvonta hankaloituisi. Huomio siirtyisi yhä kauemmas elintarvikehygienian ja -turvallisuuden perusasioista. Energiamerkintöjen paikkansapitävyyden tarkastaminen olisi todennäköisesti vaikeaa ja aikaa vievää.

Osa yrityksistä todennäköisesti pyrkisi minimoimaan työmääräänsä ilmoittamalla tahallisesti summittaisia tai tekaistuja energiatietoja. Näin harmaa talous hyötyisi vastuullisesti toimivien yritysten kustannuksella. Lainsäädännön ja elintarvikevalvonnan uskottavuus heikkenisi.

MaRa jatkaa asiaan vaikuttamista ja tiedottaa sen etenemisestä verkkosivuilla ja Vitriinissä.