Asenne ja perustelut tärkeitä

Toimijoista suuri osa oli kokenut Oiva-arviointeihin liittyviä erimielisyyksiä. Toimija saattoi esimerkiksi kyseenalaistaa epäkohdan merkityksen elintarviketurvallisuudelle. Yleisimmin erimielisyydet liittyivät tilojen kunnossapitoon, omavalvonnan kirjanpitoon sekä tilojen soveltuvuuteen ja riittävyyteen.

Ongelmaksi nähtiin, ettei arviointia saa aina tietää heti tarkastuksella vaan vasta sen jälkeen, jolloin arvioinnista ei voi keskustella valvojan kanssa. Toimijat kuvailivat haastaviksi tilanteet, joissa toiminnasta vastaava ei ole ollut mukana tarkastuksella. Muun muassa valvojan asenteella ja yhteistyöhalukkuudella koettiin olevan tärkeä rooli erimielisyyksien synnyssä. 

Haastatellut valvojat pitivät tärkeänä arvosanojen perustelemista lainsäädännön avulla ja riskeistä keskustellen. He mainitsivat myös toimivan vuorovaikutuksen ehkäisevän erimielisyyksiä.

Valokuvien ottaminen kierrokselta ja keskustelu jälkikäteen koettiin hyväksi silloin, kun toimijan edustaja ei ollut mukana tarkastuksella. Myös sen, että toimijapuoli on ollut mukana laatimassa keskusviranomaisen ohjeistuksia, koettiin helpottavan valvontaa.

Kyselyssä esitettiin lista erilaisia elintarviketurvallisuusteen vaikuttavia tilanteita ja pyydettiin arvioimaan, miten suuri riski niistä aiheutuu. Valvojien ja toimijoiden riskikäsitykset olivat melko yhtenevät. Vakavimpina molemmat vastaajaryhmät pitivät tilannetta, jossa äkillisistä vatsaoireista kärsivä työntekijä käsittelee pakkaamattomia elintarvikkeita, ja tilannetta, jossa kylmässä säilytettävien elintarvikkeiden lämpötiloja ei valvota.

Toimijan alhaisella riskikäsityksellä havaittiin olevan yhteys sekä epäkohtien esiintymiseen hänen elintarvikehuoneistossaan että erimielisyyksien kokemiseen valvojan kanssa.

Tutkimusraportissa korostetaan sekä toimijoiden oman osaamisen tärkeyttä että valvojan kykyä perustella epäkohdan merkitys ymmärrettävästi. Valvonnassa tulee kriittisesti arvioida, mitä ja miten tulee tarkastaa, jotta pystyttäisiin keskittymään riskeihin. On kyettävä hahmottamaan sekä kokonaisuuksia että riittävästi yksityiskohtia.

Neuvoista hyötyä

Valtaosa vastanneista toimijoista koki hyötyneensä tarkastuksilla saamastaan neuvonnasta. Yli puolet näki elintarviketurvallisuuden yrityksessään parantuneen neuvojen ansiosta. Neuvontaan kannustavaa suuntausta pidettiin hyvänä, mutta todettiin, että parannettavaa on edelleen.

Valvojat näkivät neuvonnan positiiviseksi osaksi työtään ja kuvasivat sitä yhteiseksi ongelmanratkaisuksi. He pitivät hyvää neuvontaa maanläheisenä ja yksilöllisenä. Hyvä neuvonta ei ole lakipykäliä eikä virkamiesjargonia.

Ajanpuutetta pidettiin neuvonnan esteenä. Valvoja tarvitsee myös perusteelliset tiedot riskeistä ja elintarvikehuoneiston toiminnasta. Ilman niitä hän ei pysty tekemään hyvin perusteltuja ratkaisuja eikä hänellä ole uskallusta vaatia tai olla vaatimatta.
 

Valvojatkin huolissaan epäyhdenmukaisuudesta

Tarkastuskertomusten analyysissa havaittiin, että Oiva-tarkastusten tulos vaihteli paljon sekä aluehallintovirastoittain että paikallisten valvontayksiköiden välillä. Parhaat arvosanat oli annettu Lapin ja Itä-Suomen, heikoimmat Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Valvontayksikköön liittyvät tekijät, kuten yksikön koko verrattuna elintarvikehuoneistojen määrään, eivät selittäneet eroa.

Toimijat suhtautuivat hyvin kriittisesti tarkastusten yhdenmukaisuuteen elintarvikehuoneistojen ja alueiden välillä. Ketjutoimijoille ongelmia aiheuttivat valvontayksiköiden erilaiset vaatimukset. Harmia koituu myös tilanteista, joissa seuraava tarkastaja ei puutu samoihin asioihin kuin edellinen tai ei hyväksy edellisen hyväksymiä ratkaisuja.

Myös valvojat kokivat ongelmia yhdenmukaisuuden toteutumisessa. Vain yksi 151:stä vastanneesta oli täysin ja 26 prosenttia vastaajista jokseenkin sitä mieltä, että arvioinnit ovat yhdenmukaisia eri puolilla Suomea. Valvontayksiköiden sisällä yhdenmukaisuuden koettiin toteutuvan valtakunnallista tasoa paremmin. Epäyhdenmukaisuuden nähtiin aiheuttavan ristiriitoja ja heikentävän valvojan valtaa esittää toimijoille vaatimuksia.

Toimijat korostivat voimakkaasti yhdenmukaisuutta edistävien keinojen käyttämistä. Näitä olivat muun muassa valvojien erikoistuminen tiettyihin valvontakohdetyyppeihin, lisäkouluttautuminen, keskusviranomaisen vahvempi rooli, yhteiset keskustelut toimijoiden ja valvojien välillä, auditoinnit sekä paritarkastukset, joissa kaksi tarkastajaa arvioi saman kohteen toisistaan riippumatta. Osa haastateltavista kertoi yhdenmukaisuuden lisääntyneen ainakin yksittäisen valvontayksikön alueella paritarkastusten seurauksena.

Valvojat kertoivat yksiköissä jo tehtävän monenlaista yhdenmukaisuuteen tähtäävää työtä. Elintarvikevalvojien ja Ruokaviraston yhteistyöverkostot koettiin yhdenmukaisuutta edistäviksi.

Tutkimusraportti suosittaa yhtenäisyyden kohentamista valvontayksiköissä paikallisesti, yksiköiden välisellä yhteistyöllä ja Ruokaviraston ohjauksessa yhteistyössä toimijoiden kanssa.

Valvonta vaikuttaa

Oiva-tarkastusten vaikutuksesta suuri osa epäkohdista korjaantuu seuraavaan tarkastukseen mennessä. Toisaalta epäkohtia havaitaan noin joka kymmenennessä tarkastuksessa ja osa niistä toistuu, joten vaikuttavuutta tulee yhä parantaa.

Tarkastuskertomusten analyysista käy ilmi, että C- eli korjattavaa-arvosanan saaneista tarjoilupaikoista 80 % sai seuraavalla kerralla A:n tai B:n. Tarjoilupaikoissa epäkohdat näyttävät korjaantuvan muita sektoreita hieman paremmin hyvälle tasolle.

Haastateltavat arvelivat alhaisen tarkastustiheyden vähentävän vaikuttavuutta: tarkastuksia pitäisikin sekä valvojien että toimijoiden mukaan tehdä vähintään 1–2 kertaa vuodessa myös pienemmissä kohteissa. Tutkimuksessa päädyttiin suosittamaan, että tarkastustiheyksien ohjeellisia määriä, joita on viime vuosina laskettu, harkittaisiin uudelleen.

Valvojat toivat esiin, että tarkastustulosten julkaisemisella ei ole vaikutusta toimijoihin, jotka kokevat, että Oivalla ei ole merkitystä heidän asiakkailleen. Julkaiseminen ei vaikuta myöskään niihin, joilla on ongelmia yrityksen kannattavuudessa tai omassa jaksamisessa.

Haastatellut toimijat toivoivat etukäteen ilmoitettuja tarkastuksia, jotta asioista voitaisiin keskustella ja saada neuvontaa. Valvojatkin pitivät ennalta tiedossa olevia tarkastuksia hyödyllisinä, mutta toisaalta korostivat myös yllätyksenä tulevien valvontakäyntien merkitystä vaikuttavuuden kannalta.

Kuluttajilla vääriäkin mielikuvia

Tutkimukseen sisältyi myös kysely, jossa kartoitettiin kuluttajien tietämystä Oiva-järjestelmästä. Lähes kaikki vastaajat tiesivät, että Oiva-raportti kertoo ravintolan elintarviketurvallisuuden tasosta ja henkilökunnan työtapojen hygieenisyydestä. Monet kuvittelivat, että se kertoisi myös palvelun laadusta, ruoan ravitsemuksellisesta laadusta tai asiakastyytyväisyydestä.

Oiva-raportin oli huomannut ravintolassa vähintään silloin tällöin yli puolet, mutta ruokakaupassa vain neljäsosa vastaajista. Ravintoloiden raportit olivat vaikuttaneet yrityksen palveluiden tai tuotteiden käyttöön useammin kuin myymälöiden.

Raportin kokonaisarvosana vaikutti mielikuviin elintarviketurvallisuusriskistä, asiakaspalvelun tasosta ja ravintolassa tarjotun ruoan maistuvuudesta. Kokonaisarvosana vaikutti myös aikomukseen asioida ravintolassa. Vastaajista lähes kaikki aikoivat syödä ravintolassa, jos arvosana oli oivallinen (98 %) tai hyvä (91 %). Sen sijaan paljon pienempi osuus aikoi syödä ravintolassa, jos kokonais­arvosana oli korjattavaa (54 %) tai huono (33 %).

Artikkeli perustuu Makera-hankkeen loppuraporttiin: Oiva-järjestelmän vaikutukset elintarvikevalvontaan ja yritysten toimintaan: riskikäsitykset ja ratkaisukeskeisen valvonnan haasteet. Raportti ei toistaiseksi ole julkinen, koska se odottaa hankkeen aineistoihin perustuvien tieteellisten artikkelien julkaisua.