Onko Oiva vaarassa tukehtua?

Onko Oiva vaarassa tukehtua?

  • Teksti: Marjaana Ingervo
  • Kuvat: Shutterstock

Elintarvikkeiden Oiva- valvonnassa tarkastettavat asiat ovat vuosien varrella lisääntyneet ja valvontaohjeet mutkistuneet. Vaarana on, että hyvin asiansa hoitavissa yrityksissä hinkataan pois pikku­puutteita samalla kun välinpitämättömät eivät saa perusasioitakaan kuntoon.

Elintarvikevalvonta toimii Suomessa pääosin hyvin ja elintarvikkeet ovat turvallisia. Ruokaviraston raportti Elintarviketurvallisuus Suomessa kertoo, että sekä kaikista vuonna 2022 tehdyistä Oiva-tarkastuksista että tarjoilupaikkojen tarkastuksista 85 prosentissa tulos oli joko oivallinen tai hyvä.

Kaikista tarkastuksista lähes 66 prosenttia tehdään tarjoilupaikkoihin, joten ravintolat ja suurkeittiöt ovat valvojien kanta-asiakkaita. Valvontajärjestelmän olisi syytä palvella sujuvasti näiden tavallisimpien kohteiden tarkastamista niin, että valvojan olisi helppo napata kiinni yleisimmät virheet ja motivoida toimija korjaamaan ne nopeasti. Perusasioista, kuten säilytyslämpötiloista ja puhtaudesta, annetaankin tarjoilupaikkojen Oiva-tarkastuksissa eniten heikoimpia arvosanoja.

Oiva-tarkastusjärjestelmä on kuitenkin kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi, kun lainsäädännön lisääntyminen on kasvattanut valvottavien yksityiskohtien määrää.

Ruokaviraston viime syksynä järjestämässä Oiva-järjestelmän kymmenvuotisseminaarissa myös kunnallisten valvontayksiköiden edustajat tunnustivat Oivan paisumisen. Pilottivaiheessa tarkastettavia asiakokonaisuuksia, Oiva-rivejä, oli neljätoista. Nykyisin niitä on 66. Valmistavassa keittiössä tarkastettavana on kuusikymmentä riviä.

Oiva-uudistuksen eräs päätavoite oli valvonnan valtakunnallinen yhdenmukaistaminen. Yhdenmukaisuus onkin kohentunut. Valvontarivien paljous tuo kuitenkin mukanaan sattumanvaraisuutta: kun kaikkea ei ehditä tarkastuksessa käydä läpi, osa riveistä jää tarkastamatta, mikä johtaa siihen, että eri puolilla maata ja eri yrityksissä voidaan tosiasiassa tarkastaa eri asioita. Toiset riveistä edellyttäisivät huolellista perehtymistä, joten niitä ei pystyisikään tarkastamaan samalla käynnillä lukuisten muiden asioiden kanssa.

 

 

Valvojien edustajat totesivat Oiva-seminaarissa myös monelle ravintoloitsijalle tutun seikan: joissakin toimipaikoissa perusasioihin on puututtava kerta toisensa jälkeen, jolloin muita Oiva-rivejä ei päästä lainkaan tarkastamaan. Tämä on epäreilua niitä kilpailijoita kohtaan, joilta vaativampia asiakokonaisuuksia tarkastetaan. Rima on eri korkeudella eri yrityksille.

Monet toimijat pitävät edelleen epäoikeudenmukaisena myös sitä, että heikoin arvosana ratkaisee Oiva-yleisarvosanan. Periaatetta perustellaan sillä, että elintarviketurvallisuus voi heikentyä tai vaarantua jo yhdestä epäkohdasta. Tarkastettujen asiakokonaisuuksien keskiarvo kertoisi kuitenkin kuluttajalle paremmin, miten tiheään vaaran paikkoja tielle sattuu.

Valvonnan kriteerit on avattu Oiva-tarkastusohjeissa ja niiden lakiviitteissä, joten valvonnan kohde tietää periaatteessa, mihin arviointi perustuu. Ravintoloille, kaupalle ja elintarviketeollisuudelle tarkoitettuja ohjeita on viime vuosina yhdistetty, mikä ehkä selkeyttää niitä valvojien kannalta. Tarkastettavalle ravintolalle vaikutus on usein päinvastainen. Yhdistettyjen ohjeiden määritelmistä ja esimerkeistä moni on lähtöisin teollisen valmistuksen maailmasta, joten ne eivät avaa kovin hyvin, mitä tarjoilupaikoilta edellytetään. Jos valvonnan perusteet jäävät hämäriksi, sen tuloksia voi olla vaikea pitää oikeudenmukaisina.

 

Miten energiamerkintöjä valvottaisiin?

Maa- ja metsätalousministeriö on ehdottanut asetusmuutosta, jossa ravintoloita vaadittaisiin ilmoittamaan valikoimissa vakituisesti olevien annosten energiasisältö. Jos ehdotus toteutuu, asiaa valvotaan jatkossa todennäköisesti elintarvikkeista annettavia tietoja koskevalla Oiva-rivillä.

Oiva-käynnit ovat siis vaarassa mutkistua entisestään.  Vielä ei ole tiedossa, valvoisivatko tarkastajat merkintöjen paikkansapitävyyttä esimerkiksi laboratorioanalyysein, vai tulisiko toimijoiden osoittaa, millaisiin laskelmiin merkinnät perustuvat. On joka tapauksessa harmi, jos hyvin toimivien yritysten Oiva-polulle ilmaantuu uusi kuoppa, johon voi langeta, jos ravintoarvolaskelmat eivät kuulu oman osaamisen ydinalueeseen.