Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoja hankintalain uudistamisesta. Hallituksen tavoitteena on tehostaa julkisia hankintoja ja parantaa yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. Lakiehdotukseen on kirjattu sidosyksiköiden käytön rajoittaminen hankinnoissa. Lisäksi esitetään, että sidosyksikölle asetetaan 10 prosentin vähimmäisomistusta koskeva vaatimus.
Hankintojen kehittäminen on koko kansantalouden kannalta merkittävä asia. Julkisia hankintoja tehdään vuosittain 38 miljardilla eurolla. Ongelmana on, että suurimpaan osaan julkisista hankinnoista osallistuu vain vähän tarjoajia. Tämä johtuu etenkin kilpailutusten tiukoista ehdoista, minkä vuoksi vain suurimmat toimijat pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin.
Hanna Karikallion ja Kyösti Arovuoren vuonna 2024 tekemän selvityksen mukaan kilpailu julkisissa hankinnoissa on vähentynyt ja hankinnat ovat keskittyneet yhä enemmän ravitsemisalaa palveleville tukkukaupoille. Tämä johtuu kilpailutusten kasvaneesta keskikoosta sekä hankintalain tiukoista vaatimuksista ja monimutkaisuudesta.
Selvityksessä tehdyissä haastatteluissa kritisoitiin sitä, että sopimusehdot ovat liian tiukkoja ja johtavat siihen, että yhä harvempi toimija pystyy vastaamaan elintarvikehankintojen kilpailutuksiin. Selvitys korostaa markkinaehtoisuuden lisäämistä ja toteaa, että nykyisenlaiset kilpailutukset hukkaavat tukkukauppa-alan kehityksen tuomat mahdollisuudet.
Hankintalakia ei sovelleta hankintaan, jonka hankintayksikkö tekee sidosyksiköltään. Laki edellyttää, että hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa käyttää määräysvaltaa yksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa. Laki ei aseta määrällisiä rajoja hankintayksikön määräysvallalle sidosyksiköissä.
Julkinen sektori on voinut välttää kilpailuttamista tekemällä hankintoja sidosyksiköiltään myös tilanteissa, joissa hankinnan tekijöillä ei ole ollut säädösten edellyttämää määräysvaltaa sidosyksikössä. Tavoite rajoittaa sidosyksiköiden käyttöä hankinnoissa on hallituksen esityksen tavoitteiden toteuttamiseksi olennaisen tärkeä.
Nykyisen lain sidosyksiköitä koskeva epämääräinen sääntely on johtanut määräysvaltaa koskevan säännöksen kiertämiseen. Markkinaoikeus on todennut kahdessa ratkaisussaan, että Sarastia-konsernin järjestelyissä ei ole ollut kyse todellisen määräysvallan käyttämisestä, eikä hankinnan tekeminen ilman kilpailutusta ollut hankintalain mukaista. Sarastia-konsernissa oli tulkittu, että 0,09 prosentin omistusosuus ja paikka yhtiön hallintoneuvostossa riittivät määräysvallan syntymiseen.
Markkinaoikeuden ratkaisut osoittivat, että nykyiset sidosyksiköitä koskevat käytännöt eivät vastaa hankintalain säännöksiä tai tarkoitusta. Sidosyksiköiden liian laaja käyttö haittaa selvästi markkinoiden tehokasta hyödyntämistä. Hankintalakiin kirjattava vaatimus 10 prosentin omistusoikeudesta on hyvä keino poistaa nykyisiin tulkintoihin liittyvät epäselvyydet. Raja on varsin matala, mutta sidosyksiköiden laajan omistuspohjan vuoksi perusteltu.
Lakiesityksessä todetaan, että yhteishankintayksikköjä on ohjattava hankinnoissa siihen, että kilpailutilanne huomioidaan nykyistä paremmin. Lakiin kirjattavan 10 prosentin rajan on ulotuttava sidosyhtiöiden lisäksi myös muihin kuntien yhteishankintoihin. Kunnat voivat perustaa myös pelkästään hankintoihin keskittyviä kuntayhtymiä. Sidosyksiköitä koskeva vaatimus määräysvallasta on määriteltävä niin, että se koskee myös muita kuntien tekemiä yhteishankintoja kuin sidosyhtiöitä.
Lakiehdotuksessa käsitellään yleisesti sitä, että hankintayksikkö voi tehdä ennen hankintaa markkinakartoituksen. Tätä sääntelyä voisi terävöittää ja edellyttää kilpailutuksissa arvioinnin tekemistä ennen hankintaa.
Erityisesti palvelujen hankinnoissa palvelun tuotantotavan arviointi on tärkeää. Kilpailutuksiin osallistumista helpottaisi, jos hankintayksikkö tekisi arvioinnin ja kertoisi kilpailuun osallistuville arvioinnin tuloksia ja antaisi tuleville toimittajille tietoa hankintaa koskevista suunnitelmista ja vaatimuksista.
Lakiehdotuksessa säädetään myös hankinnan jakamisesta osiin. Siten voidaan lisätä kilpailua ja parantaa pienten sekä keskisuurten yritysten mahdollisuutta osallistua kilpailutuksiin.
