Uudistuva jätelaki tuomassa yrityksille uusia velvoitteita

Uudistuva jätelaki tuomassa yrityksille uusia velvoitteita

  • Teksti: Lotta Laukkio
  • Kuvat: Pixhill

EU:n direktiiveistä juontuva uudistus sisältäisi yrityksille kirjanpidon elintarvikejätteen määrästä ja käyttämättä jääneen ruoan jakelun.

Ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi jätelain muuttamisesta. Lain olisi tarkoitus astua voimaan 1.1.2021.

Muutokset jätelakiin ovat lähteneet liikkeelle Euroopan komission kiertotaloustavoitteista, joiden toteuttamiseksi on säädetty kuudesta direktiivistä koostuva jätesäädöspaketti.

Jätesäädöspaketti on nyt tarkoitus tuoda Suomen lainsäädäntöön jätelain uudistuksella. Matkailu- ja ravintolayrityksiä direktiiveistä koskevat erityisesti jäte- ja pakkausjätedirektiivit.

Uudistetun jätedirektiivin mukaan yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Myös pakkausjätteen kierrätystavoitteet nousevat: kaikesta pakkausjätteestä tulee kierrättää 65 prosenttia vuoteen 2025 ja 70 prosenttia 2035 mennessä.

Osa jätelain muutoksista koskettaa myös MaRan jäsenyrityksiä. Niitä ovat erityisesti kirjanpitovelvollisuus elintarvikejätteen määrästä ja velvollisuus toimittaa käyttämättä jääneet elintarvikkeet uudelleenjakeluun ensisijaisesti ihmisravinnoksi, jos se voidaan tehdä elintarviketurvallisuutta vaarantamatta. Lisäksi rasvanerotuskaivojen siirtoasiakirja tulisi tehdä sähköiseen järjestelmään.
 

Elintarvikejätteestä kirjanpito

Lakiuudistuksessa ehdotetaan, että elintarvikelain tarkoittaman elintarvikealan toimijan, kuten ravintolan, on pidettävä kirjaa elintarvikejätteen määrästä ja käsittelystä. Mukana on oltava myös arvio jätteenä käytöstä poistetun syömäkelpoisen elintarvikkeen kokonaismäärästä. Kirjanpitoa on säilytettävä kuusi vuotta.

Vaatimus voisi tarkoittaa sitä, että ravintolat joutuisivat punnitsemaan jätteensä raportoidakseen ne kilogrammoina. Lisäksi voi olla tarpeen raportoida muun muassa elintarvikejätteen kuljettajan nimi ja yhteystiedot sekä jätteen käsittelytapa.

Vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, millaiseksi velvollisuus käytännössä muotoutuu ja minkälaisia hankintoja kirjanpitovelvollisuus ravintoloilta edellyttää. On kuitenkin syytä varautua siihen, että joitakin kustannuksia syntyy.

Voimassa olevan jätelain mukaan ras­van­erotuskaivon lietteestä on pakollista laatia siirtoasiakirja. Lakiuudistuksessa ehdotetaan, että siirtoasiakirjan pitää olla sähköinen. Se voi tuoda uusia velvollisuuksia alan toimijoille ja siksi olisi hyvä, ettei sähköisen siirtoasiakirjan käyttö olisi pakollista. Tärkeintä pitäisi edelleen olla rasvakaivosta huolehtiminen.   
 

Velvoite ruoan jakeluun

Jätelailla voidaan antaa myös asetuksia. Suunnitteilla onkin asetus, jolla elintarvikkeiden jakelijat ja ravitsemistoiminnan harjoittajat velvoitettaisiin toimittamaan käyttämättä jääneet elintarvikkeet uudelleenjakeluun ensisijaisesti ihmisravinnoksi, jos se voidaan tehdä elintarviketurvallisuutta vaarantamatta.

Asetuksen tarkemmasta sisällöstä ei ole vielä tietoa, mutta asetus voi johtaa siihen, että ravintolan täytyy lahjoittaa tai muuten luovuttaa ylimääräinen ruoka jakeluun. Ravintolat ovat jo nyt voineet antaa ylimääräisen ruoan eteenpäin tai jopa myydä ruokaa tahoille, jotka välittävät sitä edelleen. 

Velvollisuus ruoan uudelleenjakeluun voi kuitenkin olla hyvin hankala toteuttaa, koska ruoan määrä ja koostumus vaihtelevat. Myös ruoan säilymisestä ja säilyttämisestä täytyy voida huolehtia sen jakelussa. Ravintolaruoka voi pilaantua nopeasti, mikä tuo entistä suurempia haasteita jakeluun. 

MaRan mukaan jakelukanaviin tulee panostaa ja tehdä ruoan luovuttaminen ravintoloille uudelleenjakeluun helpoksi eikä velvoittaa ravintoloita jakeluun ilman, että verkostoa siihen kehitetään. Tällainen velvollisuus voi osoittautua erittäin hankalaksi jopa tiheissä taajamissa.

MaRa vaikuttaa jätelain uudistukseen edelleen siten, että jäsenyrityksiin kohdistuvat uudistukset olisivat mahdollisimman lievät.