Majoitus- ja ravitsemisala on huomattavasti kansainvälisempi kuin moni muu toimiala Suomessa. Englanniksi työskenteleminen on mahdollista suurimmassa osassa yrityksistä jo nyt, ja tulevaisuudessa se on arkipäivää yhä useammassa toimipisteessä.

Kokonaisuudessaan suomalainen työelämä näyttäytyy varsin yhdenmukaisena. Tasan puolella suomalaisista työnantajista ei ole koskaan työskennellyt kansainvälistä työvoimaa, ja näistä organisaatioista 77 prosentissa ei ole lainkaan keskusteltu kansainvälisen työvoiman palkkaamisesta. Englanniksi ei voi työskennellä 38 prosentissa yrityksistä.

Tiedot käyvät ilmi palveluyhtiö Baronan marraskuussa julkaisemasta Kansainvälinen työvoima ja tulevaisuus -tutkimuksesta, jossa kartoitettiin yli 500 yksityisen ja julkisen organisaation työvoimatilannetta, näkemyksiä ja asenteita. Organisaatiot edustivat eri toimialoja, eivät pelkästään palvelualaa.

Työnantajan puutteellinen kielitaito estää kansainväliset rekrytoinnit

Baronan tutkimus vahvistaa osaajapulan laajuuden ja syvyyden. Puolet vastanneista organisaatioista kärsii osaajapulasta, yli 250 työntekijää työllistävillä työnantajilla osuus on jopa 83 prosenttia. Lähes joka neljäs pitää nykyistä osaajapulaa pahempana kuin koskaan aiemmin. Joka viides työnantaja tarvitsee yli kymmenen uutta työntekijää saman tien. Majoitus- ja ravitsemisalalla peräti 63 prosenttia vastanneista uskoo työvoimapulan jatkuvan vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Tutkimuksissa selvitettiin myös kansainvälisen työvoiman käyttämiseen liittyviä esteitä ja haasteita. Selvästi suurimmaksi esteeksi työnantajat nimesivät kielelliset haasteet, ja niitä piti vähintäänkin melko suurena haasteena 54 prosenttia vastaajista. Lainsäädäntöön ja lupiin liittyvän byrokratian vaikeuden nimesi vähintään melko suureksi haasteeksi 40 prosenttia vastaajista.

Ainoastaan kymmenen prosenttia työnantajista katsoi nykyisen henkilöstön asenteiden estävän kansainvälisen työvoiman rekrytointia.

Baronan globaalin rekrytoinnin johtaja Elina Koskela kertoo, että suomalaisissa työnantajissa tulee ilmi epävarmuus omasta kielitaidosta.

– Noin puolet suomalaisyrityksistä on jo käyttänyt kansainvälistä työvoimaa, mutta noin 40 prosentilla yrityksistä on aika heikot valmiudet vastaanottamiseen. Suurimmaksi haasteeksi nousi työnantajan oma kielitaito, Koskela kertoo.

Koskela haastaakin yrityksiä miettimään, että vaadimmeko itseltämme liian täydellistä kielitaitoa. Useita vuosia kansainvälisissä organisaatioissa työskennelleenä hän uskaltaa väittää, että kommunikaatio toimii vajavaisellakin sanavarastolla, ja viestiä voi täydentää vaikkapa viittomilla tai kuvilla.

Ravintoloissa on perinteitä ulkomaisesta työvoimasta

Matkailu- ja ravintola-alalla ulkomaiseen työvoimaan turvautuminen on huomattavasti yleisempää kuin monilla muilla aloilla. Toistaiseksi ilmiö on näkynyt voimakkaimmin Helsingissä, mutta trendi näyttää olevan yleistymässä muuallakin Suomessa. Mitä työyhteisössä tapahtuu, kun mukaan tulee työntekijöitä, jotka eivät osaa suomea?

Hämmennys voi olla aluksi suurta, mutta henkilökunta sopeutuu nopeasti. Ravintolatyö on suurelta osin konkreettista ja toiminnallista eikä asioiden hoituminen ole kiinni kielestä, mutta puutteellinen kielitaito kaventaa ilmaisun keinoja. Jos sanoja pitää koko ajan hakea, on vaikea heitellä nopeita verbaalisia vitsejä.

Reseptiikan ja toiminnan pelisääntöjen pitää luonnollisestikin olla ymmärrettävällä kielellä, jotta ruoka- ja palvelutuotteet pysyvät tasalaatuisina. Jos esihenkilöt osaavat huonosti englantia, voi työhön opastaminen ja työn johtaminen tuntua vaikealta.

Ravintolassa keittiö voi vaihtaa työkielen yhdeltä istumalta varsin nopeasti, mutta asiakaspalvelupuolella pelkästään englantiin nojaaminen saattaa kirvoittaa asiakkailta kriittistä palautetta. Majoitus- ja ravitsemisalalla valtaosa työntekijöistä on alle 35-vuotiaita, eli englanti on ollut useimpien ensimmäinen koulussa opiskeltu vieras kieli. Nuoret ovat myös altistuneet englannille television, pelien ja netin eri sisältöjen kautta. Monet ovat myös työskennelleet ulkomailla ja tottuneet toimimaan kansainvälisessä ympäristössä.

ORAssa huolehditaan tunnelmasta

Keittiömestari ja ravintoloitsija Sasu Laukkonen on työskennellyt kansainvälisissä ympäristöissä niin maailmalla kuin Suomessakin. Hän on käynyt englantilaisen koulun ja puhuu kieltä sujuvasti, joten kielen vaihtaminen käy kuin itsestään.

Laukkosen nykyisessä ravintolassa ORAssa työskentelee tällä hetkellä neljä henkeä, kolme keittiössä ja yksi salissa. Työkieli on ollut vaihdellut vuosien varrella. Pitkään se oli englanti, sillä yksi aikaisemmista kokeista, venezuelalaissyntyinen Daniel Troconis oli alun perin espanjankielinen ja oppinut englannin matkan varralla.

– Kun meille tuli töihin tai harjoitteluun uusi työntekijä, jonka englannin kielen taito ei ollut kovin vahva, kävi kerta toisensa jälkeen samanlainen kehityskulku. Aluksi tulija arasteli puhumista, koska ei ollut varma sanastosta tai ääntämisestään. Sitten hän huomasi, ettei kukaan arvostellut hänen puhumistaan, ja asiat piti kuitenkin hoitaa. Lopulta seurasi vapautuminen ja voitiin keskustella muustakin kuin pakollisista työasioista, Laukkonen kertoo.

Vapaamuotoinen juttelu on tärkeä osa työilmapiiriä. Laukkonen sanoo, että pitkät päivät ja kuuma keittiö luovat omanlaistaan puhetapaa.

– Yhteisen huumorin kehittyminen ottaa oman aikansa. Asiakkailta on tullut kuitenkin paljon palautetta, että he pitävät meidän tunnelmastamme. Jos näin pienessä porukassa yksi on pahalla mielellä, kohta ovat muutkin.

Kieli on vain yksi tekijä monikulttuurisessa työympäristössä ja temperamenttierot ovat toinen. Latinalaisamerikkalainen kuumaverisyys ja suomalainen jäyhyys saattavat ajautua törmäyskurssille, jolloin esihenkilöltä vaaditaan välittävää roolia.

– Dani oli temperamenttinen, ja suomalaiset jäivät helposti murjottamaan.  Asiat ovat asioita, mutta jos ihmissuhteissa on kitkaa, on hankauskohdat selvitettävä.

Persoonallinen Michelin-tähtiravintola ORA kiinnostaa myös kansainvälisiä harjoittelijoita, mutta useimmiten esteeksi tulevat asumisjärjestelyt. Helsingissä asuminen on kallista, ja kun ravintolalla ei ole tarjota asuntoa, vaaditaan harjoittelijaksi haluavalta erityistä aktiivisuutta. Maailmalla isot tähtiravintolat ovatkin hankkineet harjoittelijoille asuntoloita, ja sen seurauksena työntekijät ovat kansainvälisessä ympäristössä myös vapaa-aikanaan.