Matkailu- ja ravintola-alan koronakriisin hiljalleen hellittäessä työvoiman saatavuuden ongelmat pahenevat entisestään. Epidemian aikana ammattitaitoista työvoimaa on siirtynyt muille aloille, ja alan koulutuksen vetovoima on laskenut nuorten silmissä. Vetovoiman lisääminen vaatii työvoima- ja koulutuspoliittisia toimenpiteitä.
Kansantalouden tilinpidon mukaan majoitus- ja ravitsemistoiminta työllisti 95 200 henkilöä Suomessa vuonna 2019. Yksityisen sektorin työllisiä oli 91 100 henkilöä. Välilliset työllisyysvaikutukset mukaan lukien majoitus- ja ravitsemistoiminta työllisti arviolta 147 000 henkilöä, mikä oli 5,5 prosenttia kansantalouden työllisyydestä.
Epidemiakriisillä ja sen seurannaisvaikutuksilla, kuten ulkomaisen matkailijavirran tyrehtymisellä ja ravintola-alan rajoitustoimenpiteillä, on ollut tuntuva vaikutus majoitus- ja ravitsemistoiminnan työllisyyteen. Kansantalouden tilinpidon mukaan toimialan työllisten määrä aleni lähes viidenneksellä 78 100 henkilöön vuonna 2020. Tämän päälle tulivat epäsuorat vaikutukset.
Muutos oli paljon rajumpaa kuin keskimäärin taloudessa, jossa työllisyys heikkeni vain kaksi prosenttia vuonna 2020. Majoitus- ja ravitsemisalalla työllisyyden heikkeneminen on kohdistunut lähinnä yksityisen sektorin palkansaajiin, sillä yrittäjien työllisyys pysyi lähes ennallaan samoin kuin julkisen alan palvelulaitoksissa työskentelevien työllisyys.
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n työnvälitystilastojen mukaan tärkeimmissä mara-alan ammattiryhmissä oli runsaat 19 000 työtöntä työnhakijaa toukokuussa 2021. Työttömien työnhakijoiden määrä oli vähentynyt miltei 80 prosenttia, ja alan avointen työpaikkojen määrä oli lähes kaksinkertaistunut vuoden 2020 toukokuuhun verrattuna.
Avointen työpaikkojen määrän kasvu osoittaa, että alalla on alueellista tai yrityskohtaista pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Työttömien työnhakijoiden määrän pieneneminen on seurausta ravintolarajoitusten purkamisesta ja kotimaanmatkailun kasvusta. Tosin irtisanomisten ja pitkien lomautusjaksojen takia osa työttömistä on jo hakeutunut muiden toimialojen töihin.
Usean muun toimialan tavoin myös mara-alan työvoimapulan ennakoidaan pahenevan lähivuosina. Kehityksen suunta oli nähtävissä jo ennen epidemiakriisiä. Itse asiassa majoitus- ja ravitsemisalan työllisyys lisääntyi ilman tukitoimialoja 28 prosenttia vuosina 2000–19. Työllisyyden kokonaistuotos eli tehdyt työtunnit kasvoivat 20 prosenttia. Erot työllisten nuppiluvun ja työtuntien välillä johtuvat osa-aikatyön kasvusta.
Työvoimapulaa on paikattu muun muassa kotimaisella vuokratyövoimalla. Rahamääräisesti hotelli- ja ravintola-alan työvoimavuokrauksen liikevaihto oli yli 400 miljoonaa euroa ja sen määrä oli lähes kolminkertaistunut vuosina 2009–19.
Yhtenä syynä mara-alan työvoimapulaan voidaan pitää alan koulutuksen vetovoiman heikentymistä sekä ammatillisen että ammattikorkeakoulutason koulutuksessa.
Ammatillisessa koulutuksessa mara-alan vetovoima oli kaikista koulutusaloista alhaisin vuonna 2021, kun ensisijaisten hakijoiden määrää suhteutetaan suomenkielisten perustutkintojen aloituspaikkoihin ja tarkastellaan keväisin toteutettavaa yhteishakua.
Ammatillisen koulutuksen vetovoimatarkastelussa kannattaa huomioida, että vuoden 2018 reformin myötä matkailu- ja ravintola-alan tutkinnot uudistuivat. Vaikka kokonaistarkastelu on pätevä, eri vuodet eivät ole aivan vertailukelpoisia yhteishakutulosten osalta.
Ammatillisen koulutuksen uudistuksessa otettiin käyttöön jatkuva haku, ja sen rooli aloituspaikkojen täyttämisessä on monella oppilaitoksella nykyisin hyvin keskeinen. Joissain oppilaitoksissa yli puolet opiskelijoista aloittaa opinnot ilman osallistumista kevään yhteishakuun. Vetovoimatuloksissa on lisäksi nähtävissä varsin paljon alueellisia ja oppilaitoskohtaisia eroja.
Myös suomenkielisen ammattikorkeakoulutason restonomitutkinnon vetovoimakehitys on ollut laskusuuntainen. Restonomikoulutuksessakin on todettavissa vetovoimaeroja eri korkeakoulujen välillä. Lisäksi englanninkielisten restonomitutkintojen opiskelijat nostavat joillakin paikkakunnilla opiskelijoiden määrää huomattavasti.
Matkailu- ja ravitsemisalan ammatillisten perustutkintojen aloituspaikat, ensisijaiset hakijat ja koulutuksen vetovoimakerroin 2015–21, suomenkielinen koulutus.
Vuonna 2018 voimaan astunut ammatillisen koulutuksen uudistus ei ole vielä kaikilta osin jalkautunut alan hyväksi. Yritysten ja oppilaitosten välillä tarvitaan lisää vuoropuhelua muuan muassa koulutus- ja oppisopimusten joustavasta käytöstä, yksittäisten tutkinnon osien suoritusmahdollisuudesta sekä yritysten ja oppilaitosten yhdessä kehittämien paikallisten tutkinnon osien tuomista eduista.
Kansallisesti tarvitaan myös pohdintaa ammatillisten oppilaitosten optimimäärästä ja -koosta. Oppilaitoksille on eduksi esimerkiksi sijainti suurissa asutuskeskuksissa tai niiden ja matkailukeskusten liepeillä. Näin opiskelijoilla on tarjolla enemmän työpaikalla oppimisen paikkoja. Myös työllistymis- ja jatkokoulutusmahdollisuudet ovat paremmat.
Osittain ongelmana on opintojen keskeyttäminen. Ammatillisten oppilaitosten oppilasterveydenhuoltoa kannattaa kehittää. Erityisesti riittävä mielenterveystyö voi ehkäistä syrjäytymistä ja vähentää koulutuksen keskeyttämisiä.
Vuonna 2021 voimaan tullut oppivelvollisuusiän pidennys alle 18-vuotiaisiin aiheuttaa myös ongelmia. Uudistuksen vaarana on, että ongelmat siirtyvät enenevässä määrin peruskouluista toisen asteen oppilaitoksiin, ellei perusopetuksessa saada opiskelijoille parempia oppimisen valmiuksia ja apua heidän elämänhallintaansa liittyviin tarpeisiin.
Restonomikoulutukseen (alempi AMK-tutkinto) hakeneet, oppilaitoksiin valitut ja koulutuksen vetovoimakerroin 2015–21, suomenkielinen koulutus. 2021 = pelkkä kevään yhteishaku, muihin vuosiin sisältyy myös syksyn yhteishaku.
Työttömien osaaminen ei välttämättä vastaa työnantajien edellyttämää tasoa, jolloin heidän työpanokselleen ei ole kysyntää. Yksi keino parantaa työttömien työmarkkinakelpoisuutta on työvoimapoliittiseen koulutukseen varattujen voimavarojen siirto oppilaitoksille.
Ne voisivat räätälöidä työttömille juuri sellaista koulutusta, josta on hyötyä työllistymiseen mara-alalla. Tässä yhteistyö alan yritysten ja oppilaitosten välillä on keskeistä.
Kirjoittaja työskentelee tutkijana omassa yrityksessään (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith).
01.03.2024
15.10.2023
