Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällisen mielestä ristiriita puhutun työvoimapulan ja käytännön toimien välillä on liian iso, kun esimerkiksi heinäkuussa kokkien avoimista työpaikoista vain alle 40 prosenttia sisälsi täydet työtunnit ja yli vuoden työsuhteen (PAMin tiedote 29.9.2019).

Palvelua ei voida tehdä varastoon toisin kuin tavaroita tehtaassa. Matkailu- ja ravintola-alan palvelujen kysyntä on yhä sesonkiluonteisempaa. Palvelujen kysyntä painottuu entistä enemmän vain johonkin aikaan vuorokaudesta, viikosta tai vuodenajasta. Toimialan yritysten ei ole mahdollista antaa henkilökunnalle työvuoroja silloin, kun palveluille ei ole riittävää kysyntää. Tämä johtaa siihen, että osa matkailu- ja ravintola-alan työsuhteista on osa- ja määräaikaisia. Näin on siitä huolimatta, että toimialan yritysten tavoitteena on tarjota kokoaikaisia työsuhteita aina, kun se on mahdollista.

Puheenjohtaja Rönni-Sällinen toteaa edelleen, että jos alan kasvun pullonkaula on todellakin työvoimapula, olisi normaalia, että palkat nousisivat. Näin ei kuitenkaan ole hänen mukaansa tapahtunut. Toimiala onkin vedonnut valtiovaltaan verojen ja työvoimakulujen alentamiseksi, jotta palkankorotukset olisivat mahdollisia, hän toteaa.

Matkailu- ja ravintola-alan työvoimakulut ovat suuret, esimerkiksi ravintola- ja ohjelmapalvelualalla yli 30 prosenttia liikevaihdosta. Teollisuudessa työvoimakulut ovat keskimäärin vain kolmasosa siitä. Palkkojen ja palkankorotusten merkitys toimialalla onkin suuri ja vaikuttaa olennaisesti toimialan yritysten kannattavuuteen ja sen myötä mahdollisuuteen työllistää. Palkat ovat toimialalla nousseet, jopa vuosina 2011–2015, jolloin toimialan yritysten liiketoiminta kannatti erittäin heikosti.

Eduskunnalla on kädet syvällä matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien taskuissa. Toimialan palvelujen verotus on kokonaisuutena EU:n kireimpien joukossa, esimerkiksi ravintoloille elintärkeän alkoholin anniskelun verotus on kireämpää kuin missään muualla EU:ssa. Myös palkkojen sivukulut työvoimavaltaisella alalla ovat liian korkeat työllistämisen kannalta.

Osa toimialan yrityksistä maksaa työntekijöilleen työehtosopimusta korkeampia palkkoja. Osalla yrityksistä ei todellisuudessa olisi varaa edes työehtosopimuksen minimipalkkoihin. Tällainen on tilanne esimerkiksi sellaisilla muuttotappiopaikkakunnilla, joista nuoret aikuiset muuttavat pois ja väestö ikääntyy eikä käytä toimialan palveluja yhtä paljon kuin työikäiset. Kun alamme työehtosopimukset ovat yleissitovia, työmarkkinaosapuolten tulee työehtosopimusneuvotteluissa ottaa huomioon, että myös rakennemuutosalueiden yritykset voisivat jatkaa toimintaansa ja tarjota työtä työntekijöilleen.

Paras tapa luoda kannattavuutta toimialan yrityksille olisi alentaa verotusta ja palkan sivukuluja sekä vähentää lainsäädäntöä. Jos yritykset olisivat kannattavampia, niillä olisi paremmat mahdollisuudet palkankorotuksiin. Tämä parantaisi omalta osaltaan myös toimialan vetovoimaa.

Valitettavasti pääministeri Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelma vie kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Useat toimialan palveluja koskevat verot, kuten virvoitusjuomavero ja mahdollisesti myös alkoholijuomavero, nousevat. Hallitusohjelma sisältää myös useita kirjauksia, jotka kasvattaisivat yritysten kustannuksia. Sen sijaan että hallitus loisi kysyntää ja työllisyyttä yksityissektorille veroja keventämällä, se nostaa veroja julkisen talouden ylläpitämiseksi. Näin toimimalla hallitus vaikeuttaa matkailu- ja ravintola-alan yritysten kannattavuuden paranemista ja palkkojen korottamista.