Pääministeri Petteri Orpo ei varmasti osannut etukäteen kuvitella, millainen hänen johtamansa hallituksen alkutaival olisi. Tai ehkä painajaisunessaan. Hallitus horjuu, vaikka se ei ole tehnyt vielä hallitusohjelmaan sisältyviä merkittäviä uudistuksia.

Hallitusta pitää koossa sen yhteinen halu kääntää valtion kestämätön velkaantumiskehitys kestävälle uralle. Vanheneva Suomi ei pysty selviytymään tulevaisuuden vastuistaan eikä ylläpitämään edes jonkinlaista hyvinvointivaltiota ilman valtion menojen merkittävää supistamista. Valtion tulojen ja menojen epäsuhta on niin suuri, ettei sitä voida korjata veroja nostamalla.

Hallitusohjelma on kokonaisuudessaan elinkeinoelämän kannalta varsin myönteinen, lukuun ottamatta 10 prosentin arvonlisäverokannan nostamista 14 prosenttiin ja EU:n ulkopuolelta olevien työntekijöiden kuukausitulorajan nostamista 1 600 euroon.

Arvonlisäveron korotus on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on yritysten kilpailukyvyn parantaminen. Todetaanpa siellä nimenomaisesti, että hallituksen tavoitteena on vahvistaa matkailun kasvun edellytyksiä.

Arvonlisäveron korottaminen esimerkiksi majoitustoiminnan osalta on heikosti harkittu. Hotellit olivat yksi koronarajoitusten suurimmista kärsijöistä yhdessä kulttuurin kanssa. Venäjän hyökkäyssota lopetti matkailun Venäjältä ja vähensi kiinalaisten ja japanilaisten matkailua Suomeen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulle on viime vuosina investoitu hotelleihin satoja miljoonia euroja silmällä pitäen aivan toisenlaista maailmanpoliittista tilannetta ja matkailun kehitystä Suomeen.

Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka kannattaa työperäisen maahanmuuton vaikeuttamista EU:n ulkopuolelta. Siitä huolimatta se sai hallitusohjelmaan kirjauksen EU:n ulkopuolelta olevien työntekijöiden kuukausitulorajan korottamisesta 1 600 euroon. Tulorajan korottaminen iskisi pahasti matkailu- ja ravintola-alan osa-aikaisiin työntekijöihin. Ilmeisesti tarkoituksena on pakottaa muuttamaan työsuhteet kokoaikaisiksi. Se ei tietenkään ole mahdollista, jos palvelujen kysyntä ei salli kokoaikaisten työsuhteiden tarjoamista kaikille yrityksen työntekijöille. Tämä ymmärrys tuntuu puuttuvan monelta poliitikolta.

Hallituksen tavoite saada työttömät suomalaiset töihin on kannatettava, mutta se ei ratkaise työvoimapulaa. Myöskään EU:sta ei voida hallituksen toiveen mukaisesti saada riittävästi työvoimaa, koska kaikissa Euroopan maissa on matkailu- ja ravintola-alalla työvoimapula. Koko Eurooppa vanhenee.

Hallitusohjelmassa on useita työmarkkinoihin liittyviä uudistuksia. Ne on tarkoitus toteuttaa etupainotteisesti ensi vuoden kuluessa. Uudistukset ovat herättäneet ay-liikkeen piirissä rajua kritiikkiä. Olisikin ollut parempi, jos työnantaja- ja työntekijäjärjestöt olisivat löytäneet yhdessä keinot, jotka kannustaisivat palkkaamaan uusia työntekijöitä ja työttömiä töihin. Aikaa tällaisen yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi on ollut, mutta laihoin tuloksin. Nähtäväksi jää, kuinka rauhaton työmarkkinasyksy on luvassa voimassa olevista työehtosopimuksista huolimatta.

Valtion talouden leikkausten vastustajat käyttävät usein esimerkkinä muita Pohjoismaita. Valitettavasti vertailukohta on väärä. Suomi on pudonnut muiden Pohjoismaiden kelkasta vuoden 2008 finanssikriisistä alkaen. Suomella on muiden Pohjoismaiden menot, mutta huomattavasti heikommat tulot. Menot on pakko sopeuttaa tuloihin menoja leikkaamalla.