Suomen lainsäädännön määrä on paisunut moninkertaisesti EU-jäsenyyden kohta 30 vuoden aikana. EU:n tavoitteena oli ja on edelleen luoda EU-alueesta maailman kilpailukykyisin talousalue. Tavoitteeseen on pyritty laatimalla valtava määrä lainsäädäntöä, joka on aiheuttanut EU-maissa toimiville yrityksille hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. EU:ssa on oletettu, että kun Euroopassa sääntely kiristyy, muiden maanosien on pakko seurata perässä. Näin ei ole käynyt.

Myös Suomessa usko sääntelyyn on ollut ja on edelleen vahva. Ministeriöt etsivät omilta toimialueiltaan epäkohtia, jotka voitaisiin korjata lisäämällä sääntelyä. Uuden sääntelyn vaikutusarvioinnit on usein tehty puutteellisesti. Jos säännöksen tavoite on sitä valmistelevien virkamiesten mielestä riittävän hyvä, yrityksille aiheutuvista kustannuksista ei ole välitetty.

Suomi on kunnostautunut myös EU-lainsäädännön pilkuntarkkana noudattajana. Usein sekään ei ole riittänyt, vaan EU-lainsäädännän päälle on tullut vielä Suomi-lisä.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on monia hyviä kirjauksia sääntelyn purkamisesta ja hallinnollisen taakan vähentämisestä. Joitakin hyviä esimerkkejä tästä on jo olemassa. Hallitus ei esimerkiksi ole viemässä eteenpäin STM:ssä edellisellä vaalikaudella Ilkka Oksalan johdolla toimineen tupakkatyöryhmän esityksiä. Työryhmä olisi muun muassa kieltänyt tupakoinnin ravintoloiden terasseilla ja pakottanut asiakkaat poistumaan tapahtumissa alueiden ulkopuolelle tupakoimaan.

Hallituksen linjaukset eivät kuitenkaan koske EU:ta, joka suoltaa jatkuvasti uutta lainsäädäntöä. Tälläkin hetkellä EU:ssa on valmisteilla suuri määrä matkailu- ja ravintola-alan yrityksiä koskevaa sääntelyä, joista yksikään ei ole toimintaa helpottava ja kustannuksia vähentävä. Lisää hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa on siis luvassa.   

EU:ssa valmistelussa olevista sääntelyhankkeista voidaan mainita jätepuitedirektiivi, käteisen rahan vastaanottopakko, kestävyysraportointi ja savuaromien käyttökielto ravintoloissa.

Jätepuitedirektiivi velvoittaisi jäsenvaltiot vähentämään elintarvikejätteiden määrää huomattavasti. Sääntelyssä ei otettaisi huomioon sitä, miten paljon jätteiden määrää on jo aiemmin pystytty vähentämään. Kotitalouksien ja ravintoloiden tuottama elintarvikejäte laskettaisiin yhteen. Kun kotitalouksien jätteiden vähentymiseen on vaikea vaikuttaa, jätteiden vähentämistavoite jäisi kohtuuttomasti ravintoloiden kontolle.

Käteisen rahan vastaanottopakko merkitsisi Suomessa yrityksille paluuta menneeseen. Erittäin paljon resursseja vaativa ja monimutkainen kestävyysraportointivelvoite koskisi isoja yrityksiä, mutta vaikuttaisi välillisesti myös pienempiin yrityksiin. Savuaromien käytön kieltäminen tekisi savustetun tuoreen kalan ja lihan tarjoamisen mahdottomaksi ravintoloissa.

Sääntelyn lisääminen ulottuu myös Suomeen. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistelemassa asetusta ravintola-annosten energiasisällön ilmoittamisesta. Kyseessä on täysin kotikutoinen hanke, jonka tarkoituksena on saada ihmiset kiinnittämään huomiota annosten kalorimäärään. Hallinnollinen taakka kasvaisi huomattavasti. Energiasisällöt on mahdotonta ilmoittaa, jos ravintoloitsija hankkii aamulla raaka-aineet päivän lounaalle. Ministeriön virkamiehet eivät ole kiinnostuneita kustannusten kasvamisesta ja vaikeuksista, joita sääntely aiheuttaisi.

On hyvin todennäköistä, että hallituksen hyvistä aikeista huolimatta sääntely lisääntyy tälläkin vaalikaudella. Jos hallitus aikoo päästä tavoitteeseensa sääntelyn vähentämisestä, kotimaista sääntelyä tulee purkaa ja uudesta sääntelystä pääosin pidättyä. EU pitää joka tapauksessa huolen sääntelyn lisääntymisestä.