Koronakriisi ja rajoitustoimet ovat vieneet jäsenyrittä­jiem­me rahat, mutta järkyttäneet pahasti myös heidän henkistä kestokykyään. Matkailu- ja ravintola-alan yritykset ja työntekijät ovat joutuneet poliittisten erimielisyyksien pelinappuloiksi. 

Etenkin ravintola-alan tilannetta on pahentanut myös joutuminen sylkykupin asemaan. Ravintoloiden toimintaedellytyksiä on verrattu lasten ja nuorten harrastusten sallimiseen. Tässä keskustelussa on kokonaan unohdettu koronakriisin raskaat vaikutukset yrittäjien ja työntekijöiden talouteen ja henkiseen kestävyyteen. Kysymys ei ole ollut siitä, voivatko alamme yrittäjien ja työntekijöiden lapset ja nuoret harrastaa, vaan siitä, onko heillä seuraavana päivänä leipää pöydässä ja millainen on heidän pitkän aikavälin tilanteensa. Vievätkö korona ja rajoitustoimet kaiken, mitä on vuosien kuluessa ansaittu? Ja mielenterveyden sen lisäksi?

Toukokuussa eräät tapahtuma-, kulttuuri- ja urheilualojen edustajat vaativat tasapuolista kohtelua ravintolatoiminnan kanssa. Ravintolatoimintaa kuvattiin mediassa värikkäin ilmaisuin kuten terasseilla viinan kanssa rellestämiseksi. Ihmeteltiin sitä, miten kulttuuri ja urheilu on tiukasti rajoitettua, mutta rellestäminen ei. Näiden alojen tavoite oli kannatettava: myös tapahtuma-, kulttuuri- ja urheilualojen kokoontumisrajoituksia on purettava. Tämä on myös MaRan tavoite, koska alat ovat läheisiä yhteistyökumppaneita ja MaRassa on jäseninä useita satoja tapahtuma-, kulttuuri- ja urheilualan yrityksiä. 

Lopputulos oli kuitenkin jotakin, mitä ei ollut tarkoitettu. Ravintolarajoitusten lieventäminen viivästyi, ja alamme työntekijät jäivät työttömyyskortistoon. Laskimme yhdessä PAMin kanssa, että toukokuun lopussa anniskelun salliminen klo 22 asti olisi tuonut työtilaisuuksia 10 000 henkilölle leviämisvaiheen maakuntien ravintoloissa. 

MaRa on koko kriisin ajan ajanut omien jäsentensä oikeuksia haittaamatta muiden toimialojen edunvalvontaa. Tämä olisi hyvä periaate myös muille. 

On ikävää, että näin syvässä kriisissä hallituksen sisällä on ollut puolueiden kesken heikko keskinäinen luottamus ja että alamme yrittäjät ja työntekijät ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi. Rajoitukset ja varsinkin niiden lieventäminen ovat irtaantuneet todellisesta tautitilanteesta ja sen kehityksestä. STM ja THL ovat kannattaneet ankaria rajoitustoimia välittämättä siitä, millaisia taloudellisia ja henkisiä vahinkoja ne aiheuttavat. Ongelmana on ollut, että hallitus ja sen ministerit eivät ole perustelleet julkisuudessa, miksi näin tiukat ravintola-, matkustus- ja kokoontumisrajoitukset ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia.

Toivottavasti tilanne on selvästi parempi silloin, kun tämä lehti saavuttaa lukijansa. Taloudellisten ja henkisten vahinkojen korjaaminen kestää kauan. MaRa tekee siinä oman osansa. MaRan hallitus päätti 9.6. laajan henkisen kriisiavun antamisesta jäsenyrittäjille ja yritysten johtoon kuuluville. Ympäri Suomea perustetaan vertaisryhmiä, joita johtaa koulutettu psykologi. MaRa käyttää tähän tarvittaessa rahaa useita satoja tuhansia euroja. 

Olisi suotavaa, että poliittiset päättäjät laskeutuisivat ministeriöistä ja THL omasta kuplastaan katsomaan, mitä koronakriisi ja rajoitustoimet ovat saaneet aikaan yrittäjille ja työntekijöille. Ehkä se avaisi silmiä todellisuudelle, joka on erilainen kuin he otaksuvat.