Hotelliala ja etenkin ravintola-ala ovat kärsineet jo pidemmän aikaa osaavan henkilökunnan pulasta. Tilanne on pahentunut muutaman viime vuoden aikana. Kun työvoimapula muutama vuosi sitten koski suurimpia kaupunkeja ja Pohjois-Suomea talvisesongin aikana, nyt se on levinnyt ympäri Suomen.

Samanaikaisesti erityisesti toisen asteen koulutuksemme vetovoima on hiipunut. Kevään yhteishaussa vain reilu puolet koulutuspaikoista tuli täyteen. Kehitykseen on monia syitä, osa toimialasta aiheutuvia ja osa sen ulkopuolelta tulevia.

MaRa teetti viime kesän ja syksyn aikana Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Oy:llä tutkimuksen toimialan vetovoimasta. Tutkimuksessa kysyttiin reilulta 500 jäsenyrityksemme työntekijältä heidän näkemyksiään toimialan vetovoimasta ja sen parantamisesta.

Hallituksemme nimesi työryhmän jatkojalostamaan niitä toimenpiteitä, joilla toimialamme vetovoimaa parannetaan. Työryhmässä ovat mukana myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Oy:n ja Perho Liiketalousopisto Oy:n edustajat. Työ valmistuu tulevan kevään aikana.

Tutkimuksen mukaan yksi keskeinen kysymys on toimialan palkkauksen parantaminen. Toimialamme palkat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittyneet heikommin kuin esimerkiksi kaupan ja kiinteistötoimialan palkat. Tälle on selvä syy. Toimialamme kannattavuus on heikko.

Esimerkiksi hotellitoimialan yhteenlaskettu tulos vuosilta 2009–2015 on tappiollinen. Ravintolatoimiala on kituuttanut 1–3 prosentin liikevoitolla liikevaihdosta. Vuosina 2016 ja 2017 liiketoiminnan tulos kehittyi parempaan suuntaan, mutta kustannukset, erityisesti ravintoloiden raaka-aineiden, ovat kasvussa.

Hallituksemme totesi, että toimialalla on palkankorotuksen tarve, mutta se edellyttää pysyvää alan kannattavuuden parantumista. Ei ole kovin monia liikkuvia osia, joilla saisimme kannattavuutta paremmaksi. Keskeisin realistinen tavoite on anniskelun arvonlisäveron alentaminen 14 prosenttiin.

Monien muiden tärkeiden tavoitteidemme, esimerkiksi palkkojen sivukulujen alentamisen, saavuttamista vaikeuttavat valtion talouden vähäinen liikkumavara ja huoltosuhteemme dramaattinen heikentyminen. Jokin on mennyt pieleen, kun katsoo työttömyystilannetta matkailu- ja ravintola-alan näkökulmasta. Samaan aikaan kun toimialalla on huutava pula työvoimasta, toimialamme ammattilaisia on työttöminä.  Hakijoita ei ole välttämättä edes kokoaikaisiin työsuhteisiin.

Työpaikat ja työttömät ovat yhä useammin samoilla alueilla, mutta työpaikkoihin ei saada hakijoita. Kysymys onkin nykyisin yhä enemmän kannustinloukkuongelmasta kuin kohtaanto-ongelmasta. Yksilön näkökulmasta voi olla tarkoituksenmukaisempaa olla ottamatta vastaan työtä, etenkin osa-aikaista työtä, ja elää yhteiskunnan tukien varassa.

Ikäluokat ovat pienenemässä ja eläkeläisten määrä kasvussa. Tulevaisuudessa yhä pienemmän työssäkäyvien joukon on elätettävä yhä kasvava ei-työssäkäyvien joukko. Työtä tekemään tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät, vapaamatkustajille ei ole sijaa.

Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on löytää ratkaisut kannustinloukku-, kohtaanto- ja perhevapaaongelmiin. Järjestelmää on muutettava siten, että työn vastaanottaminen on aina taloudellisesti edullisempaa kuin työttömänä oleminen. Tämä on edellytyksenä myös hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamiselle.