Majoitus- ja ravitsemisala osallistuu hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitukseen maksamalla veroja tai veronluonteisia maksuja arviolta vähintään 2,6 miljardia euroa. Luvusta puuttuu merkittävä osa muiden matkailualan palveluiden verotuloista.
Majoitus- ja ravitsemisalan palkkasumma oli kansantalouden tilinpidon mukaan 2,38 miljardia euroa vuonna 2017, kun mukaan laskettiin huvipuistot sekä hiihto- ja laskettelukeskukset. Keskimääräisillä veroprosenteilla laskettuna alan työntekijöille maksetuista palkoista suoritettiin tuloveroja lähes 520 miljoonaa euroa.
Alan työnantajat generoivat myös veronluonteisia eläkevakuutusmaksuja vajaat 560 miljoonalla ja muita sosiaalivakuutusmaksuja lähes 100 miljoonalla eurolla. Muihin sosiaalivakuutusmaksuihin luetaan sairausvakuutus-, työttömyysvakuutus-, työtapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut.
Kuvio 1: Majoitus- ja ravitsemisalan arvonlisäveron (bruttokertymä) määrän kehitys vuosina 2000–17, ind. (2000=100). Lähteet: kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus ja MaRa.
Arvonlisäveroa majoitus- ja ravitsemisalan yritykset maksoivat lähes 470 miljoonaa euroa vuonna 2017. Laskelmat perustuvat kansantalouden tilinpidosta johdettuihin arvioihin, sillä toimialaluokitusta noudattavat Verohallinnon yritystason tilastot eivät kerro koko totuutta.
Jos tarkastelun kohteena on kuluttajahintoihin sisältyvä bruttoverokertymä, oli majoitus- ja ravitsemisalan generoima arvonlisävero 1 030 miljoonaa euroa vuonna 2017. Siitä ruokatarjoilun osuus oli runsaat 670 miljoonaa, anniskelun runsaat 300 miljoonaa ja majoitustoiminnan yli 50 miljoonaa euroa (kuvio 1).
Ruokatarjoilun arvonlisäveron bruttoverokertymä kasvoi viime vuosikymmenen loppupuolelle asti, kunnes arvonlisäverokantaa alennettiin elintarvikkeiden tasolle vuonna 2010. Pudotuksen jälkeen bruttoverokertymä on lisääntynyt siten, että määrällisesti se on saavuttanut jo vuosien 2003–04 tason (kuvio 2).
Ruokatarjoilun arvonlisäveron kasvu on tulosta ulkona syömisen lisääntymisestä. Samanaikaisesti anniskelumyynnin osuus koko ravitsemismyynnistä on supistunut.
Majoitusmyynti sen sijaan on kehittynyt suotuisasti 2000-luvulla, mikä on näkynyt bruttoverokertymän määrän kehityksessä. Tosin nettoverokertymä on negatiivinen, sillä majoitusalan investointeihin ja ostoihin sisältyvä arvonlisäverokanta (yleensä 24 %) on paljon suurempi kuin myynnin verokanta (10 %).
Kuvio 2: Majoitus- ja ravitsemisalan synnyttämän arvonlisäveron bruttokertymä vuonna 2017 (miljoonaa euroa). Lähteet: kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus ja MaRa.
Anniskelumyynti kerryttää yhteiskunnan verotuloja myös valmisteverojen muodossa, vaikka varsinaisesti verovelvollisia ovat alkoholin valmistajat ja maahantuojat. Veroa maksetaan alkoholipitoisuuden tai juomamäärän mukaan. Vuonna 2018 anniskelun alkoholivero oli arviolta 200 miljoonaa euroa, joka on 13–14 prosenttia koko alkoholiverokertymästä.
Muista tuoteveroista kannattaa mainita ympäristöverot, joita paljon sähköenergiaa tarvitsevat majoitus- ja ravitsemisalan yritykset maksavat esimerkiksi omissa sähkölaskuissaan. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan majoitus- ja ravitsemisalan ympäristöverot olivat runsaat 30 miljoonaa euroa vuonna 2017.
Kuvio 3: Majoitus- ja ravitsemisalan yhteisöveron (bruttokertymä) nimellinen kehitys vuosina 2014–18. Lähde: Verohallinnon tilastot.
Verohallinnon tilastojen mukaan majoitus- ja ravitsemisalan yritykset, huvipuistot sekä hiihto- ja laskettelukeskukset maksoivat vuonna 2017 yhteisöveroa noin 60 miljoonaa euroa. Yleisen talouskehityksen parantuessa alan yhteisöverojen määrä kasvoi vuosina 2014–18 (kuvio 3).
Yhteisöveron kasvu on ollut nopeinta hotelli- ja muussa majoitustoiminnassa. Verotusmuotona yhteisövero on vanhanaikainen tapa kerätä verotuloja yhteiskunnalle, koska valtiot kilpailevat veronalennuksilla yrityksistä ja sijoituksista. Yhteisöveroihin voidaan vaikuttaa myös kansainvälisellä verosuunnittelulla.
Yhteisöveron tuotto jaetaan valtiolle ja kunnille, mutta sen suhdanneherkkyys voi olla ongelmallista kunnille. Vuodesta 2014 lukien yhteisöverokanta on ollut Suomessa 20 prosenttia, mikä on hieman EU-maiden keskiarvoa alhaisempi.
Tuloverotuksessa toiminimet ja henkilöyhtiöt eivät ole itsenäisiä verovelvollisia kuten osakeyhtiöt ja osuuskunnat, jotka maksavat tuloksestaan yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöiden vastuunalaiset yhtiömiehet suorittavat verot elinkeinontoiminnan tuloksesta omassa verotuksessaan.
Käytännössä elinkeinonharjoittajien yritystulo ja henkilöyhtiöiden yhtiömiesten osuus yritystulosta jaetaan verotettavaan pääoma- ja ansiotuloon sen jälkeen, kun yritystuloksesta on vähennetty viiden prosentin yrittäjävähennys. Yrittäjävähennystä koskeva tuloverolain muutos tuli voimaan vuonna 2017.
Sekatuloon perustuvien arvioiden mukaan majoitus- ja ravitsemisalan elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöiden yhtiömiehet maksoivat työtuloistaan ja voitoistaan veroja runsaat 20 miljoonaa euroa vuonna 2017. Lakisääteiset yrittäjäeläkemaksut olivat runsaat 10 miljoonaa euroa.
Taulukko 1: Majoitus- ja ravitsemisalan yritysten suoraan tai epäsuoraan maksamat verotulot vuonna 2017. Taulukko kattaa majoitus- ja ravitsemisalan sekä osin muita vapaa-ajan virkistyspalveluja, kuten huvi- ja teemapuistot, hiihto- ja laskettelukeskukset, mutta ei matkatoimistoja ja matkajärjestäjien palveluja. Lähde: mm. kansantalouden tilinpito ja ympäristöverotilastot, Tilastokeskus, Verohallinnon tilastot.
Majoitus- ja ravitsemisalan yritystoimintaan liittyvän kiinteistöveron tuotto kunnille oli viime vuonna arviolta reilut 50 miljoonaa euroa. Siitä pääosa koostui hotelli- ja muusta majoitustoiminnasta. Ravitsemisalalla kiinteistöveron tuoton arviointi on vaikeaa, sillä rakennuksella voi olla jokin muu pääkäyttötarkoitus.
Kokonaisuudessaan majoitus- ja ravitsemisalan tuottama veropotti oli Suomessa arvonlisäveron esittämistavasta riippuen 2,0–2,6 miljardia euroa vuonna 2017 (taulukko 1).
Kyseessä on kuitenkin vain minimiarvio koko matkailu- ja ravitsemisalan toimialaklusterin synnyttämistä verovirroista. Matkailuun liittyvistä elinkeinoista pelkästään matkanjärjestäjien palvelut, kuten matkatoimisto- ja matkaopastoiminta, tuottivat yhteisöveroa, arvonlisäveroa, työllistämiseen liittyviä palkkaveroja, eläke- ja muita sosiaalivakuutusmaksuja arviolta noin 140 miljoonaa euroa vuonna 2017.
Matkailu- ja ravitsemisalan verojalanjalki -raportti (pdf)
Verohallinnon tilastojen mukaan majoitus- ja ravitsemisalan yritykset maksoivat arvonlisäveroa vain runsaat 230 miljoonaa euroa vuonna 2017. Tilastojen väliset erot johtuvat siitä, että majoitus- ja ravitsemisalalla toimii myös yrityksiä, joilla on jokin muu päätoimiala, kuten kauppa tai huoltamotoiminta.
Verohallinnon tilastot antavat puutteellisen kuvan myös alan palkkaveroista. Kansantalouden tilinpidon tuotantotilien tiedot ovat lähempänä totuutta, sillä niissä lähtökohtana ovat toimialayksiköt, jotka vastaavat yritystilastoissa toimipaikkoja eli pienintä mahdollista yhdellä toimialalla toimivaa taloudellista yksikköä.
Tilastokeskuksen tilastoissa tämä ilmenee siten, että majoitus- ja ravitsemisalan toimipaikkojen liikevaihto ja henkilöstö ovat alueellisen yritystoimintatilaston mukaan paljon suurempia kuin toimialalle tilastoitujen yritysten liikevaihto ja henkilöstö yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastojen mukaan.
Myös Eläketurvakeskuksen eläkevakuutuksia koskevissa toimialatilastoissa on puutteita, sillä ne laaditaan samalla tavalla työnantajayritysten päätoimialojen mukaan kuin verotilastotkin. Lisäksi tilastot sisältävät vain sopimusasiakkaat, joten niiden ulkopuolella jää tilapäisiä työnantajia.
Kirjoittaja työskentelee tutkijana omassa yrityksessään Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.
