MaRa on pitkään ajanut anniskelun alv:n alentamista, koska sen hyödyt olisivat valtiontaloudelle merkittävät.

– Poliittisesti kyse olisi alkoholin kulutuksen ohjaamisesta eniten veroja ja työllisyyttä tuottavaan elinkeinoon.

Toistaiseksi veropäätökset ovat olleet kulutusta näivettäviä. Maan hallitus on ilmoittanut pohtivansa kasvua edistäviä toimia kevään puoliväliriihessä. Mara-alan näkökulmasta on selvää, että verotuksen keventäminen olisi paras lääke kulutuksen ja valtion verotulojen kasvuun. Uudistuksia kaivattaisiin myös yritysverotukseen.

– Yhteisöveroa tulisi alentaa 15 prosenttiin sekä lahja- ja perintöverosta luopua kokonaan ilman, että toimenpiteet johtaisivat muiden verojen korotuksiin, Tuhkanen toteaa.

Palvelualat kannattelevat Suomen taloutta ja työllisyyttä, mutta alojen painoarvo ei ole noussut niiden merkitystä vastaavalle tasolle poliittisissa päätöksissä. Tuhkasen mukaan se on yksi keskeisimmistä asioista, joihin pyritään vaikuttamaan EK:ssa.

– Esimerkiksi mara-alan yhteiskunnallinen merkitys on suurempi kuin toimialan maksama palkkasumma, jonka mukaan EK jakaa äänioikeudet. Matkailu on ainoa vientiala, joka maksaa alv:t Suomeen. Uskon, että EK:n kautta ymmärrystä on mahdollista lisätä laajemmin poliitikkojen suuntaan.

Mallia muista Pohjoismaista

Suomi on jäänyt viime vuosina selvästi jälkeen muista Pohjoismaista paitsi ulkomaisten matkailijoiden määrässä myös mara-alan palvelujen kotimaisessa kulutuksessa. Siinä missä esimerkiksi Helsingissä ravintoloiden iltakysyntä keskittyy viikonloppuihin, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Oslossa riittää asiakkaita myös alkuviikosta.

Suomalaiset ovat alkaneet epävarmana aikana säästää, mutta verrokkimaissa mara-alan palveluiden kulutus kasvaa. Kuluttajien käytettävissä olevan rahan lisäksi maiden välistä eroa selittävät myös verotus ja kulutustottumukset.

Tuhkanen ei usko, että suomalaisten rahat olisivat loppu, vaan kyse on myös arjen valinnoista.

– Kuluttajilla on mahdollisuus tehdä arvovalinta siinä, missä he ruokailevat: käyttävätkö he ravintoloiden palveluja vai kokkaavatko kotona. Meillä on ikävä kyllä vieläkin matkaa siihen kulttuuriin, että ravintolassa käymiseen ei tarvittaisi mitään ihmeellistä syytä. Sama koskee hotelleihin palveltavaksi menemistä. Muissa maissa on paljon tavallisempaa, että ihmiset menevät minilomalle lähihotelliin huvin ja vaihtelun vuoksi.

Sääntelyn purkamista jatkettava

Tuhkanen jakaa maan hallituksen mielipiteen sääntelyn purkamisen välttämättömyydestä, joskin purkutalkoot tuntuvat etenevän hyvin hitaasti. EU-sääntelyn määrä on kasvanut kiihtyvällä tahdilla viime vuosikymmenten aikana, mikä näkyy myös MaRan toimistossa kasvaneena työmääränä.

– MaRan täytyy puuttua kaikkiin asioihin, jotka vaikeuttavat elinkeinon toimintaa. Aika moni niistä tulee eteen annettuina, joten edunvalvontatyöhön kuuluu paljon tulipalojen sammuttamista. Nurkan takaa tulee jatkuvasti uutta sääntelyä, johon on reagoitava.  EU:n uusi linjaus, jonka mukaan yhden sääntelyä lisäävän lakihankkeen tilalle pitää tulla kaksi sääntelyä purkavaa hanketta, on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Suomalainen erityispiirre on EU-sääntelyn pilkulleen noudattamisen kulttuuri ja viranomaisten harrastama kansallinen lisäsääntely. Tuhkasen mielestä olisikin toivottavaa, että Valviran, Avien ja ely-keskusten yhdistäminen uudeksi virastoksi vuonna 2026 vähentäisi lisäohjeistusta ja virastojen keskinäisiä tulkintaeroja.

– Virastojen tulkintoja pitäisi selkiyttää ja yhtenäistää, jotta niistä aiheutuvat riita- ja oikeustapaukset vähenisivät.

Vetovoimatyö on jokaisen vastuulla

Ammattiin koulutettujen ja sitä kautta ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuuden riittämisestä on kannettu alalla huolta jo vuosia. Maan hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta yli 120 miljoonaa euroa. Oppilaitosten riittämättömät resurssit voivat vaikuttaa alan koulutuksen kiinnostavuuteen ja osaajapulan myötä yritysten menestykseen.

– Vetovoimatyö on vaikea kokonaisuus, johon ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Mutta toimialan sisällä on selvää, että alan vetovoimaisuuden parantaminen on jokaisen toimijan vastuulla. MaRa on tehnyt ja tekee osansa, esimerkkinä vuodenvaihteessa päättynyt vetovoimahanke, mutta järjestön ensisijainen tehtävä on edunvalvonta, Tuhkanen näkee.

Työvoiman saatavuus saatetaan tulevaisuudessa ratkaista yhä enemmän työperäisellä maahanmuutolla. Tuhkanen uskoo, että vaikka nykyhallituksen tiukka linja työperäistä maahanmuuttoa kohtaan etenisikin laiksi asti, siitä tuskin tulee kovin pitkäikäinen.

– Jos laki tulee kaavaillun kaltaisena voimaan, se voi muuttua heti hallituspohjan vaihtuessa.

Puheenjohtajan mielestä alan vetovoimaisuuden lisääminen on kuitenkin kiinni muista asioista kuin palkasta. MaRa neuvottelee talven ja kevään aikana työehtosopimuksista PAMin kanssa.

– Alan palkkataso ei ole niin matala kuin väitetään. Kokonaistaso jää alhaisemmaksi sen takia, että kysyntä ja työvoimatarve keskittyvät viikonloppuihin. Myös PAM tietää yritysten taloudellisen tilanteen tällä hetkellä. MaRalla ja PAMilla on hyvät välit, joiden toivon jatkuvan. Molemmilla on pohjimmiltaan sama tehtävä eli työntekijöistä huolehtiminen.

Kriisipuhe on liioittelua

Media on uutisoinut ahkerasti ravintoloiden talousvaikeuksista ja konkursseista. Se vaikuttaa Tuhkasen mielestä ikävällä ja väärällä tavalla ihmisten mielikuviin. Tuhkanen toteaakin inhoavansa negatiivista keskustelua, jota toimialan ympärillä käydään.

– Tällä alalla ei käydä mitään selviytymistaistelua, vaikka mediasta sellaisen kuvan voi saada. MaRaan liittyy enemmän uusia jäseniä kuin poistuu, joten alalle on tulijoita. Anniskelulupien määräkään ei ole laskussa. Itse olen kiinnostunut positiivisista asioista, kuten se, kuinka hienoja yrityksiä tällä alalla on ja millaisia tulee lisää.

Hän huomauttaa, että alan taloustilanteen juurisyy löytyy itänaapurin sotatoimista Ukrainassa. Vaikeina aikoina yritysten kyky sopeutua tilanteeseen on kuitenkin lopulta kiinni niiden aiemmista, nykyisistä ja tulevista ratkaisuista.

– Ravintola-alalla on aina ollut samanlaista, osa yrityksistä onnistuu, osa ei. Se on normaali yritystoimintaan ja kilpailuun kuuluva asia. Epäonnistumisiin voi olla monia eri syitä, mutta ainakaan siitä ei ole kyse, että ravintoloita olisi liikaa.

Tuhkanen tietää mistä puhuu, sillä hän on itsekin kokenut liiketoiminnassaan epäonnistumisen, joka aiheutti parin sadan tuhannen euron tappiot ja vei bisneksen vaakalaudalle. Kun Beer Hunter’s osti Koffilta Porista olutkeittämön vuonna 2009, kauppa sisälsi samassa kiinteistössä sijainneen Karhupanimo-ravintolan. Konsepti viritettiin fine dining -tasolle. Ruoka keräsi kehuja ravintolakriitikoilta, mutta porilaiset eivät ottaneet paikkaa omakseen toivotulla tavalla.

– Karhupanimon tapaus osoitti, että ravintolatoiminnan onnistumiselle ei ole olemassa yhtä reseptiä. Meidän tapauksemme osoitti, että ainakaan ruokakriitikkojen kehut eivät riittäneet takaamaan pitkäjänteistä menestystä.

Tuhkanen maksoi seikkailusta kalliit oppirahat, mutta optimistisena luonteena hän näkee asian positiivisen puolen.

– Emme olisi koskaan laajentaneet toimintaamme ilman panimon ostamista. Kaupalla oli merkittävä vaikutus oluttuotantomme monipuolistamiseen ja viennin käynnistämiseen.

Uravalinta oli selvä jo 16-vuotiaana

Ravintola-ala veti Mika Tuhkasta puoleensa jo nuorukaisena. Lukio jäi kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, kun Tuhkanen teki uravalintansa ja siirtyi töihin vanhempiensa Sinikka ja Aku Heikkisen porilaisiin lähiöravintoloihin Riihitupaan ja Kuunari Pubiin.

– Työskentelyn ohessa opiskelin oppisopimuksella ensin kokiksi ja heti perään hotelli- ja ravintolaesimieheksi. Kouluni päättyivät siihen, Tuhkanen sanoo.

Panimoravintola Beer Hunter’sin tarina alkoi 1998, kun Tuhkasen isä kävi pienpanimokurssin Mustialassa ja vanhemmat päättivät perustaa panimoravintolan. Sopiva liiketila löytyi Porin kauppatorin laidalta. Pienpanimon ja ravintolan yhdistelmän myötä perheen pojan rooli yrityksessä kasvoi merkittävästi.

– Isäni jatkoi työskentelyä lähiöravintoloissa, joten panimotoiminta oli alusta alkaen minun vastuullani. Äitini työskenteli Hunter’sissa alkuvuodet, kunnes siirtyi torin toiselle puolelle perustamaamme Steak & Whiskey House Galleen. Vuodesta 2001 lähtien Hunter’s jäi kokonaan minun harteilleni, ja ostin ravintolan liiketoiminnan itselleni 2008. Muut ravintolamme on sittemmin myyty pois.

Panimotoiminta otti kasvuloikan vuonna 2009, jolloin Tuhkanen osti Porissa toimineen Karhupanimon Sinebrychoffilta. Kaupan ydin oli tuhannen litran keittämö, joka sittemmin siirrettiin uusiin panimotiloihin Herralahteen. Beer Hunter’s valmistaa nykyisin runsaat 200 000 litraa olutta vuodessa, ja alkoholinvalmistus on laajentunut viskeihin, gineihin, likööreihin, rommiin ja vodkaan. Beer Hunter’s on Suomen ensimmäinen mallasviskitislaamo, jonka ensimmäinen viski tislattiin 2001.

– Ensimmäisen gininkin tein jo 2003, mutta se oli niin kamalan makuista, että yritin uudelleen vasta muutama vuosi sitten. Haaveeni on, että jossain vaiheessa ravintolamme kaikki kaatoviinat olisivat omaa tuotantoamme.

Yrityksessä on käynnissä pitkän ajan sukupolvenvaihdos, sillä Tuhkasen molemmat lapset Milla Harju ja Eemeli Tuhkanen ovat nykyisin osakkaina perheyrityksessä. Tytär hoitaa ravintolatoimintaa ja poika panimoa.