– Suomesta löytyy vielä paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tästä paikasta mitään, Ahlströmin ruukkien palveluliiketoiminnan johtaja Riitta Kilo toteaa.

Noormarkun ruukin avaaminen yleisölle on kuitenkin sujunut huomattavasti helpommin kuin Euran Kauttualla, jossa on niin ikään Ahlströmin omistama, ryhmämatkailulle avattu ruukki.

– Kauttualla klubirakennus on ollut niin tiukasti Ahlströmin omassa käytössä, että olemme joutuneet tekemään paljon töitä sen markkinoimiseksi, että nykyään sielläkin voi käydä kuka tahansa syömässä ja kokoustamassa, Ahlströmin ruukkien palveluliiketoiminnan asiakkuuspäällikkö Tiina Rajala kertoo.

ISTUMME KILON JA RAJALAN KANSSA LOUNAALLA Klubitalossa. Rôtisseurs-kilvillä noteeratun ravintolan filosofia nojaa lähi- ja villiruokaan sekä noormarkkulaiseen keittiöperinteeseen. Tänään on tarjolla läheisestä yhtiön metsästä kaadettua riistaa. Suuri osa muistakin antimista tulee lähistöltä.

Ravintolan ikkunasta näkyvät yhtiön perustaneen Antti Ahlströmin vuonna 1882 valmistunut koti Isotalo sekä hänen poikansa Walter Ahlströmin kotitalo Havulinna, joka valmistui 1901.

Isänsä jälkeen toimitusjohtajaksi noussut Walter Ahlström kasvatti saha- ja ruukkiyrityksestä tunnetun monialakonsernin laajentamalla liiketoimintaa metsäteollisuuteen, konepajoihin ja lasitehtaisiin. Ahlström vaikutti siten useiden tehdaskaupunkien kehittymiseen eri puolille Suomea. 1930-luvulla A. Ahlström Oy oli tiettävästi Suomen suurin yritys. Noormarkussa sijaitsi maan suurin ruukkialue.

Tämä paikka on paitsi Ahlströmin yritystarinan myös sukutarinan keskipiste, jonne patruunat rakensivat kotitalonsa kolmessa sukupolvessa. Täällä on kestitty yritys- ja valtiovieraita sekä kokoonnuttu suvun omiin juhliin toista sataa vuotta. Sama perinne jatkuu edelleen, vaikka suvun jäsenet eivät enää asu ruukissa.

– Monet Ahlströmin laajaan omistajasukuun kuuluvista henkilöistä kertovat olevansa kotoisin Noormarkusta vaikka eivät olisi täällä syntyneetkään. Se kertoo siitä, kuinka suuri merkitys tällä paikalla on suvun historiassa, Rajala havainnollistaa.

NYKYISIN RUUKIN ALUE ON AVOINNA KAIKILLE hotelli- ja ravintolatoiminnan vuoksi. Liiketoiminnan keskiössä ovat kokoustavat yritykset ja juhlatilaisuudet. Rakennuksiin on saneerattu 50 hotellihuonetta.

Oheisohjelmaksi on tarjolla sangen kattava valikoima toiminnallisia luontoelämyksiä, liikunta-aktiviteetteja sekä tietysti opastettuja kulttuurikierroksia alueella, Villa Maireassa ja kahdessa museossa: Makkarakosken sahalla ja Ahlström Voyage -näyttelyssä.

Ruukin avaaminen yleisölle on kulttuuriteko, se on selvää. Mutta miksi matkailutoiminta päätettiin käynnistää vasta kymmenen vuotta sitten?

Vuodesta 1990 asti Noormarkun ruukissa työskennellyt Rajala kertoo, että rakennemuutos ja Ahlströmin organisaatiouudistus vaikuttivat asiaan.

– Kun konserni jakautui kolmeen osaan vuonna 2001, vanhaa edustamistapaa leikattiin monestakin syystä. Täällä yksinkertaisesti vapautui kapasiteettia.

Idea Noormarkun avaamisesta lähti Noormarkkuun jääneeltä henkilökunnalta sekä yhtiön johdolta.

– Halusimme pitää kiinni hyvästä henkilökunnastamme ja pystyä tarjoamaan heille kokopäiväistä työtä, Rajala kertoo.

NOORMARKUN RUUKKI ON MAINIO ESIMERKKI SIITÄ, kuinka yrityksen historia voidaan tuoteistaa kulttuurimatkailuksi. Asiaa on jopa tutkittu. Maarit Grahn totesi vuonna 2014 Turun yliopistolle tekemässään väitöstutkimuksessa, että kulttuuriperintö voi toimia yrityksille merkittävänä voimavarana.

Perheyhtiöille historian korostaminen ei tarkoita pysähtyneisyyttä vaan perinteen tunnistamista tulevaisuutta hyödyntävällä tavalla. Grahn keskittyi tutkimuksessaan erityisesti Ahlströmiin.

Juuri siitä Noormarkun ruukissa on tänä päivänä kyse. Tämä paikka on konkreettinen osoitus siitä, kuinka pelkkä internetiin laitettu historiikki ei tekisi oikeutta yrityksen vaiherikkaalle historialle.

Se oli myös Noormarkkuun jääneiden ahlströmiläisten viesti Helsingin pääkonttoriin: olisi hullua jättää tällainen mahdollisuus hyödyntämättä.

Kaikki eivät kuitenkaan vielä 2000-luvun alussa nähneet paikan kulttuuriarvoa bisnesmielessä. Kulttuurimatkailu ei ollut Suomessa yhtä vakiintunut termi kuin tänä päivänä. Ideaa matkailukäytöstä palloteltiin Noormarkun ja Helsingin välillä vuosia, ennen kuin paikka avattiin vuonna 2009.

LOPPUJEN LOPUKSI SUVUN TAHTOTILA OLI SAMA kuin ruukin henkilökunnalla. Paikka on pidettävä hyvässä kunnossa ja tavallisen matkailijankin tulee päästä tutustumaan palaseen suomalaista yritys- ja kulttuurihistoriaa.

– Tämä on myös niin suuri alue, että yhdellä asiakasryhmällä ylläpitokustannuksia ei saada katettua, Kilo huomauttaa.

Kysymykseeni ylläpitokustannusten suuruudesta hän tyytyy vastaamaan, että ne ovat suuret.

Kilo itse saapui ruukkiin Radisson Blu Hotel Seasiden ja Radisson Blu Hotel Espoon hotellinjohtajan tehtävistä vuonna 2012. Matkailubisnestä oli käynnistetty askel kerrallaan kokeilukulttuurilla, ja hän tuli selkeyttämään budjetointia, strategiaa ja kohderyhmäajattelua – siis kehittämään palveluita entisestään.

– Strategisesti tärkein asiakkaamme on majoittuva kokousryhmä, oli kyseessä sitten johdon vetäytyminen, hallituskokous tai strategiapäivä. Niiden yhteyteen me paketoimme kulttuuri- ja elämystuotteitamme. Suku ja yhtiön vakiasiakkaat muodostavat hyvän pohjan, mutta kasvu on tullut ulkopuolisista asiakkaista. Vierastoiminnan liikevaihto oli vuonna 2009 noin puoli miljoonaa euroa, ja tälle vuodelle odotamme noin 2,3 miljoonan euron liikevaihtotasoa, Kilo kertoo.
 

OLEMME SIIRTYNEET KOIVUKUJAA PITKIN mäen päällä sijaitsevaan Villa Maireaan. Alvar Aallon suunnittelema klassikko viettää tänä vuonna 80-vuotisjuhlaansa. Istumme pöydän ääressä, jossa on palaveerannut lukuisia arvovieraita YK:n pääsihteeriä myöten.

Villa Mairea valmistui vuonna 1939 yhtiön silloisen johtajan Harry Gullichsenin ja hänen vaimonsa Maire Gullichsenin edustuskodiksi. Heidän ystävänsä, arkkitehtipariskunta Aino ja Alvar Aalto saivat valtuudet kokeilla modernistisimpia ideoitaan talon suunnittelussa. Eikä budjetti ollut este.

– Tämä on Alvar Aallon kohteista kenties kaikkein lämpimin. Talon arkkitehtuurin sanotaankin olevan kuin rakkausruno, Rajala kertoo.

Villa Mairea on eittämättä yksi maailman merkittävimmistä näyttelytiloiksi avatuista yksityiskodeista. Talo herättää intohimoista kiinnostusta maailmanlaajuisesti – yllättäen myös skeittareissa, jotka pitävät rakennuksen pyöreäkanttista uima-allasta kenties maailman parhaimpana skeittauspoolina. Jos vain saisivat luvan skeitata siinä.

Enemmistö Mairean vierailijoista on ulkomaalaisia: japanilaisia, italialaisia ja espanjalaisia käy eniten, mutta myös portugalilaisia, jenkkejä, englantilaisia ja pohjoismaalaisia näkyy vieraskirjossa.

– Osa kansainvälisistä Aalto-matkailijoista viettää kuukaudenkin Suomessa, jotta heillä on aikaa kiertää kaikki haluamansa kohteet. Olemme myös huomanneet, että kun Aalto nousee esiin maailmalla pidettävässä näyttelyssä, se heijastuu meille kysynnän kasvuna, Rajala kertoo.

Villa Mairean emäntä Maire Gullichsen oli aivan oma lukunsa Noormarkun ruukin historiassa. Hän oli monipuolinen ja avarakatseinen taidevaikuttaja, joka rahoitti ja otti suojiinsa taiteilijoita ja tuli siinä sivussa keränneeksi huomattavan taidekokoelman. Ruukin alueella asustelleiden taitelijoiden näyttely avautui huhtikuussa Noormarkun Klubilla.

RUUKIN KULTTUURIMATKAILU ON RAKENNETTU VALMIILLE POHJALLE. Paikka on tarinoiden kyllästämä. Lisäksi henkilöstöllä on pitkä perinne kokousten, juhlien ja opastuskierrosten toteuttamisesta.

Täällä on järjestetty muun muassa kulttuurikierroksia yhtiöön töihin tulleille uusille esimiehille. Heidät on ”kylvetetty” suvun historialla, jotta he ymmärtäisivät yrityksen traditiota. Ahlström Voyagen ensimmäinen osakin on rakennettu jo vuonna 1997 sisäisen koulutuksen ja edustusvieraiden tarpeisiin.

Voin hyvin kuvitella, miltä vaikkapa aasialaisesta johtajakoulutettavasta on tuntunut tässä paikassa.

– Täytyy olla tietoinen, mistä yhtiö on tullut, jotta voi tietää, minne se on menossa, Rajala mukailee vanhaa sanontaa.

Samaa pohdin minäkin. Minne ruukin matkailubisneksen halutaan olevan matkalla?

– Jatkamme alueen kehittämistä kulttuurimatkailu edellä ja houkuttelemme uusia asiakkaita varsinkin bensatankkietäisyydeltä. Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere ja Etelä-Pohjanmaa ovat vahvoja asiakasalueitamme, ja siellä on paljon organisaatioita, jotka eivät ole meistä vielä kuulletkaan. Olemme mukana myös kansainvälisissä markkinointihankkeissa pääasiassa Visit Finlandin kautta, Kilo toteaa.

Hän on erityisen tyytyväinen siitä, että palveluliiketoiminnan henkilöresurssit ovat nyt kunnossa. Myyntitiimiin kuuluu esimerkiksi neljä henkilöä, ja ravintolassa on hyvä pöhinä päällä. Elämyspalvelut ostetaan alihankkijoilta.

Kasvun myötä parantuneiden pelimerkkien ansiosta ruukki vastaanottaa nykyisin myös majoittuvia indismatkailijoita, jotka voivat tehdä varauksen ruukin verkkosivujen tai ota-kanavien kautta.

– Oli asiakassegmenttimme mikä tahansa, kiinnostus paikan kulttuuriperintöä kohtaan on niitä kaikkia yhdistävä tekijä. Meidän tarinamme ovat aitoja, Rajala hymyilee.

Satakuntalaista ylpeyttä äänessään.