Amarone on Valpolicellan alueen kahden tai kolmen rypälelajikkeen punaviini, joka on lähes vastakohta kevyelle valpolicellalle. Corvinasta, Rondinellasta ja Molinarasta tehty sekoiteviini valpolicella on hapokas ja raikas viini, joka sopii varsinkin kevyesti viilennettynä yksinkertaisten pasta- ja pizzaruokien seuraan, ja useimmiten se on parhaimmillaan nuorena.

Amarone puolestaan on toista maata. Sen valmistus vaatii kärsivällisyyttä ja työvoimaa, ja nauttimaan sitä päästään vasta vuosien kuluttua. Tuotekehityksen ansiosta valmistusaika on nykyisin lyhentynyt parhailla tuottajilla noin kuuteen vuoteen, kun aikaisemmin prosessiin kului jopa yksitoista vuotta. Edullisempien amaronejen tuottajat tuovat viininsä myyntiin nopeammin.

Amaronen valmistusmenetelmää kutsutaan nimellä appassimento. Siinä huolella valitut rypäleet kerätään käsin kokonaisina terttuina, mutta niitä ei suinkaan puristeta heti, vaan kuivataan ritilöiden päällä vähintään sata päivää. Perinteisesti tämä tapahtui venetolaistalojen ullakoilla olkimattojen päällä, mutta nykyisin kuivaamot ovat maan tasalla ja ritilät muovia tai bambua. Kuivumista säädellään avaamalla ja sulkemalla ikkunoita tarpeen mukaan. Nykyisin kuivatusprosessia ohjataan tietokonein ja käytössä on myös tuulettimia. Kuivatusaikaa ei ole pystytty juurikaan lyhentämään, sillä haihtuminen ja tanniinien polymerisoituminen vaativat oman aikansa. Rypälelajikkeiden jalostaminen entistä väljäterttuisemmiksi on vähentänyt kuivatuksen aikaisen haitallisen harmaahomeen riskiä.

Kuivatuksen aikana rypäleet menettävät painostaan 35–40 prosenttia. Otollisissa olosuhteissa varsinkin Corvina-rypäleisiin kehittyy Botrytis Cinarea -jalohometta, joka kuivattaa rypälettä entisestään ja lisää samalla sen glyseriinipitoisuutta eli tekee viinin suutuntumasta paksumpaa. Mehun korkeampi sokeripitoisuus tarkoittaa myös korkeampaa alkoholipitoisuutta, ja amaroneille on tyypillistä jopa 16 prosentin vahvuus.

Samalla valmistusmenetelmällä on tehty makeaa jälkiruokaviiniä Recioto della Valpolicellaa satoja vuosia, mutta amaronen lähes kuiva versio on suhteellisen tuore keksintö: ensimmäiset kaupalliset amaronet tulivat myyntiin 1950-luvulla. DOC-statuksen amarone sai 1968 ja tiukemman DOCG-laatuluokituksen vuonna 2010. Pakolliset rypälelajikkeetkin ovat vaihtuneet vuosien varrella. Aiemmin sekoituksen piti koostua Corvinasta, Rondinellasta ja Molinarasta, mutta vuonna 2003 Molinara pudotettiin joukosta. Nykyisin amaronessa on oltava 45–95 prosenttia Corvina Veronesea ja 5–30 prosenttia Rondinellaa. Corvina voidaan korvata 50-prosenttisesti Corvinonella. Enintään 25 prosenttia rypäleistä voi olla muita alueen alkuperäislajikkeita, kuten Molinaraa tai Oseletaa, maksimissaan kymmenen prosenttia kutakin.

Amaronen tuotanto on moninkertaistunut vuosien varrella. Valpolicella Classico -alueen lisäksi amaronea tehdään sen viereisissä Valpantenan ja Estin laaksoissa.

Amaronen hidas kypsyminen on ajoituksen syytä. Kun tavallisesti viini puristetaan syys-lokakuussa ja pannaan heti käymään, amaronen käyminen käynnistetään vasta talvella, jolloin kylmyys pysäyttää sen monia kertoja. Takavuosina käyminen saattoi kestää jopa kuukausia.  Uusien hiivakantojen ansiosta käyminen ei enää keskeydy lämpötilan tai liian korkeaksi kohonneen alkoholipitoisuuden takia. Mitä pidempään viini käy, sitä enemmän rypäleiden kuorista ja siemenistä irtoaa tanniineja ja sitä kauemmin viiniä täytyy varastoida tammitynnyreissä, jotta tanniinit kypsyvät ja pehmenevät. Nykyisin sekä kuivatus- että käymisaika pyritään pitämään lyhyempänä, jotta viinistä tulisi nautittavaa nopeammin, sillä tuottajan kassavirralle liian pitkä kellarointiaika on haitaksi. Valtaosa kypsytyksestä tehdään suurissa, muutaman tuhannen litran tynnyreissä, mutta osa voidaan kypsyttää pienemmissä noin 600-litraisissa tynnyreissä.

Ravintolakäytössä korkea alkoholipitoisuus ja hinta saattavat vaikeuttaa myyntiä, mutta amaronea kannattaa ehdottomasti myydä laseittain. Viini säilyy korkean alkoholipitoisuutensa vuoksi hyvin normaalisti avatussakin pullossa, Coravin-annostelijalla suljetusta puhumattakaan.

Amaronet ovat suosittuja lahjaviinejä, ja onpa niillä käyttöä joulupöydässäkin, kuitenkin lähinnä aterian päätteeksi juustojen seurana taikka meditaatioviineinä.