Alkoholittomille kuohujuomille on yhä enemmän kysyntää niin tervetuliaismaljoina kuin ruokajuominakin. Persoonallisia makuja saadaan aikaan muistakin raaka-aineista kuin rypäleistä, mutta pullokäymisen tuottamien kuplien laatuun ei nykymenetelmin päästä.

Alkoholittoman viinin tekeminen on periaatteessa yksinkertaista: tehdään tavallista viiniä ja poistetaan siitä alkoholi keinolla tai toisella. Käytännössä alkoholin mukana lähtee myös aromiaineita, joita voidaan yrittää palauttaa eri tavoin lopulliseen tuotteeseen.

Isompi ongelma on siinä, että alkoholi on myös rakennetekijä, joka tuo juomaan runsautta. Puuttuvan alkoholin aukkoa paikataan glukoosilla tai käymättömällä rypälemehulla, minkä vuoksi alkoholittomat kuohujuomat ovat pääsääntöisesti makeita tai puolimakeita. Kuivia vaihtoehtoja on tarjolla erittäin vähän, eivätkä ne ole järin tasapainoisia. Ylenmääräistä makeutta pyritään taas tasapainottamaan suuremmalla hapokkuudella, jota saadaan poimimalla rypäleet aikaisemmin eli raaempina.

Kuohujuomaa voidaan valmistaa myös ilman käymistä samaan tapaan kuin limonadeja tehdään, eli sekoitetaan halutun makuinen mehu, joka hiilihapotetaan paineistetussa astiassa. Impregnaatiolla eli hiilidioksidia nesteeseen sekoittamalla saadaan kuplia, mutta ne ovat suuria, aggressiivisia ja haihtuvat nopeasti.

Perinteisellä menetelmällä valmistetun laadukkaan kuohuviinin kuplat ovat pieniä ja kuplinta tuntuu jatkuvan loputtomiin. Perinteisessä menetelmässä pullossa tapahtuva toinen käyminen kehittää 1–1,5-tilavuusprosenttiyksikön verran lisää alkoholia. Sama tapahtuu simassa tai kotikaljassa, jotka nekään eivät ole täysin alkoholittomia. Valmistajat pyrkivät kuitenkin täysin alkoholittomaan lopputulokseen, vaikka alkoholittomaksi luetaankin juoma, jossa alkoholipitoisuus voi olla enintään 0,5 tilavuusprosenttia.

Alkoholin poistamiseen valmiista viinistä on useampia erityylisiä menetelmiä. Kosmetiikkateollisuudessa käytetty spinning cone column, jonka Alko suomentaa hyrrähaihdutukseksi, perustuu nopeasti pyöriviin päällekkäisiin kartioihin. Niiden seinämille viini nousee ohueksi kalvoksi, jolta kevyet aromiaineet haihtuvat, ja ne otetaan talteen ja palautetaan myöhemmin valmiiseen juomaan. Alkoholia raskaampi mehu taas valuu kartioiden pohjalle.

Käänteisosmoosi perustuu puoliläpäisevään kalvoon, jonka toisella puolella on vettä ja toisella viiniä. Alkoholi siirtyy kalvon läpi veteen, mutta menetelmää on kritisoitu runsaasta veden käytöstä. Alkoholia ei myöskään saada prosessissa talteen.

Kolmas menetelmä on tyhjiötislaus, jossa alkoholin haihtumispiste lasketaan alipaineella noin 35 asteeseen ja tislataan hellävaroen. Tyhjiötislauksessa poistettu alkoholi saadaan talteen, ja sitä voidaan käyttää muissa tuotteissa.

Alkoholittomat kuohuviinit kannattaa jäähdyttää erittäin kylmiksi, jolloin makeus ei tunnu yhtä päällekäyvältä.