Prioratin viinintuotannolla on kunniakkaat juuret, sillä dokumentoitua tietoa alueen viininvalmistuksesta on peräti 1200-luvulta, kun kartusiolaismunkkien Scala Dein luostarissa alettiin tehdä viiniä. Luostari suljettiin 1800-luvulla, sen omaisuus takavarikoitiin ja rakennukset tuhoutuivat muutamassa vuodessa.

Jyrkkien rinteiden penkereille istutetut tarhat kuitenkin säilyivät, kunnes viinikirva Phylloxera ennätti sinnekin ja tuhosi köynnökset. Samaan aikaan Kataloniassa kukoistanut tekstiiliteollisuus houkutteli työvoiman vuoristosta tehtaisiin.

Prioratissa keskeiset rypälelajikkeet ovat Garnacha ja Cariñena. Lisäksi alueelta löytyy jonkin verran Tempranilloa, Merlot’ta, Syrah’ta ja Cabernet Sauvignonia. Vaikka alue tunnetaan lähinnä punaviineistään, tehdään siellä myös valko- ja roseeviinejä.

Punaviinit ovat perinteisesti olleet sekoitteita, mutta lajikeviinejä on viime aikoina alettu tehdä yhä enemmän.

Osa tarhoista on istutettu niin jyrkille rinteille, ettei niillä voida käyttää minkäänlaisia maatalouskoneita, joten maanmuokkauksessa käytetään edelleen hevosia ja aaseja.

Prioratin ilmasto on Välimeren läheisyydestä huolimatta mantereinen, kesät ovat kuumia ja vähäsateisia, ja talvet kylmiä. Vuorokauden sisäinen lämpötilavaihtelu on suurta, mikä auttaa säilyttämään rypäleiden hapokkuuden. Tyypillinen maaperä on tummaa, vähäravinteista liusketta, jota kutsutaan nimellä llicorella.

Pari viime vuotta ovat olleet niin kuivia, että jopa kastelujärjestelmien vesivarastot ovat kuivuneet, eikä nuoriakaan köynnöksiä ole voitu kastella. Kuivuuden takia ei kuitenkaan menetetty köynnöksiä, mutta kokonaissato jäi jopa 40 prosenttia pienemmäksi kuin keskimäärin.

Alueen viinit ovat hintavia jo käsityön ja vähäisen tuotantomääränsä takia, mutta muutamat kulttimainetta nauttivat viinit kuuluvat Espanjan kalleimpiin. Esimerkiksi Alvaro Palacioksen L’Ermitasta pyydetään yli tuhat euroa pullolta.

Tuottajien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. 90-luvun alussa taloja oli joitakin kymmeniä ja valtaosa viininviljelijöistä myi rypäleensä osuuskunnille. Viime vuonna tuottajia oli jo 116. Yksi tuoreimmista on suomalaisen lakimiehen Mikko Alkion perustama Clos Alkio, joka teki ensimmäiset kaupalliset pullotteensa vuonna 2020. Nyt viinejä on myynnissä jo kahdeksan erilaista – sekä sekoite- että lajikeviinejä.

Pioneerien jälkeen isot viinitalot alkoivat kiinnostua Prioratista, ja esimerkiksi Torres hankki sieltä maata 1990-luvun puolivälissä ja perusti viinitarhat Porreraan ja El Lloariin. Laadukkaimmissa Prioratin viineissä käytettäviä vanhojen Cariñena- ja Garnacha-tarhojen rypäleitä hankittiin aluksi paikallisilta viljelijöiltä, mutta nyttemmin firma on onnistunut ostamaan tarhoja itselleen.