Lasisarja kertoo sanattomasti ravintolan tyylistä: Elegantit, suuta kohti kapenevat ja ohuet lasit viestivät, että viineihin suhtaudutaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, ja vastaavasti pizzerian lasien robustimpi tyyli kertoo, että tässä ravintolassa viini ei ole pääasia.

Viinilasien valmistustekniikka on kehittynyt viime vuosikymmeninä huimasti, ja nykyisin voidaan koneellisesti tehdä yhtä siroja ja ohuita laseja kuin takavuosina suupuhaltamalla, huomattavasti pienemmin kustannuksin. Lasiseokset ovat niin ikään muuttuneet, ja jokaisella valmistajalla on omanlaisensa. Uusien lasimassojen ansiosta lasit ovat nykyään erittäin kestäviä, eikä jalallinen viinilasi mene yleensä rikki, vaikka se kaatuisi pöydälle.

Ravintolakäytössä lasien on kestettävä paljon kovempaa käyttöä kuin kodeissa. Toisaalta ravintoloissa lasit pestään tiskikoreissa, joissa lasit ovat paremmassa turvassa kuin kotikäyttöön tarkoitetuissa astianpesukoneissa, saati käsinpesussa. Lasikorit ovat käteviä myös lasien säilyttämiseen, mutta vain sillä edellytyksellä, että ne ovat oikean kokoisia. Liian matalaan koriin laitetut lasit katkeavat helposti jalastaan, kun päälle pannaan toinen kori.

E. Ahlströmin avainasiakaspäällikkö Virva Hyykoski kertoo, että lasikaupan yhteydessä pyritään myymään myös niille sopivat pesukorit.

– Pidempää säilytystä varten koreihin saa myös kansia, jotta lasit eivät pölyynny.

Vaikka lasit ovatkin kestäviä, niitä särkyy silti. Ja mitä isompi ravintola on kyseessä, sitä enemmän niitä hajoaa. Siksi lasien hinnalla on merkitystä, sillä vuositasolla vaikutus keskihintaisen ja kalliin lasin välillä alkaa olla merkittävä.

Hyykoski sanookin, että hän suosittelee kutakin lasisarjaa hankittavan puolitoistakertaisen määrän asiakaspaikkoihin nähden. 

Korkeat ja ohutjalkaiset lasit ovat näyttäviä, mutta niiden painopiste on korkealla, ja varsinkin tarjottimella ne kaatuvat helposti. Säilytyksessä ne vaativat korkeampia pesukoreja eli enemmän tilaa.

– Monesta lasisarjasta on nykyään eri versioita, esimerkiksi korkeammalla tai ohuemmalla jalalla.

Itävaltalainen lasinvalmistaja Riedel toi markkinoille 80-luvulla rypälelajikohtaiset viinilasit, ja sittemmin sellaisia ovat alkaneet valmistaa myös Schott Zwiesel, Spiegelau ja Chef & Sommelier. Ravintolakäytössä kovin erikoistuneisiin laseihin ei ole yleensä tarvetta, vaan muutamalla erilaisella viinilasityypillä pärjää pitkälle. Viinilasien lisäksi tarvitaan laseja muun muassa vedelle, oluelle ja väkeville.

Viinilasit ovat nykyisin paljon suurempia kuin takavuosina.

– Valkoviinilasiksi sopii noin 40 cl:n lasi ja punaviinille noin 50 cl:n lasi. 12 senttilitran kaato näyttää isossa lasissa mitättömän pieneltä, ja varsinkin pulloittain myytäessä ilmiö saattaa lisätä viinin myyntiä. Mutta jos viiniä myydään laseittain, pienempi lasi on parempi vaihtoehto.

Uutena elementtinä ravintolakäyttöön tarkoitetuissa laseissa on merkkipainatus yleisimpien ravintola-annosten kohdalla eli 12 ja 16 senttilitrassa.

– Lasi ei ole CE-hyväksytty mitta, vaan merkki on enemmänkin viitteellinen kaato-ohje, Hyykoski muistuttaa.

Sosiaalinen media on lisännyt logopainatusten kysyntää sekä laseihin että lautasiin. Ravintola saa näkyvyyttä ihmisten postauksissa, kun logo näkyy kuvissa.